Ensimmäinen merkintä
Minun nimeni on Aldaron ja olen Travanin käsityöläiskorttelin lääkäri. Tämä on minun päiväkirjani.
Sen, mitä tapahtui ennen tässä kertomiani tapahtumia, yritän parhaani mukaan unohtaa. Todettakoon silti lyhyesti, että viimeisen kahden vuoden ajan olen harhaillut Jaconian kamaralla parantaen yhtälailla köyhiä ja rikkaita. Kymmenet sairaat ovat kuolleet käsivarsilleni.
Kuitenkin se, minkä todella haluan unohtaa, ei ole vaeltelevan lääkärin karu ja iloton työ, vaan matkani Kirotulle maalle. Sieltä sain palkakseni vain painajaisia ja kärsimystä ja toivon, etten milloinkaan enää sinne palaa. Vaikka ymmärrykseni elämästä on vuosien kiertelyn ja lääkärinä toimimisen aikana kasvanut, ovat matkat olleet raskaita ja vieneet veronsa.
Tulikin päivä, jolloin hylkäsin mielessäni vaeltelevan elämäntavan ja tulin siihen käsitykseen, että kaupungissa voin paremmin toteuttaa suunnitelmiani. Kenties kerron niistä joskus tarkemmin.
Matkojeni jälkeen palasin siis takaisin Travaniin, ja lähti mukaani muuan soturi Prasad. Siitä lähtien hän on kulkenut mukanani ja tarjoan hänelle ylöspidon sekä kohtuullisen palkan liikkeeni vartioinnista.
En oleta tämän kirjan olevan täydellinen kuvaus elämästäni, kun se joskus pääsee viimeiselle sivulleen. Kirjoitan, milloin ehdin ja milloin välitän kirjoittaa. Usein on parempi vain unohtaa kuin kirjata muistiin.
Toinen merkintä
Aamulla vastaanotolleni saapui muuan kisälli kivenhakkaajien killasta vaimoineen. Mies oli epätoivoinen, sillä hänen vaimonsa poski oli melko pahanlaatuisen tulehduksen ja suurikokoisen mätäpaiseen pilaama. Olisi ollut sydämetöntä olla auttamatta tätä kauneutensa menettänyttä naisparkaa, vaikka hän olikin varaton.
Puhkaisin neulalla paiseen, joka tyhjentyi hyvin. Puhdistin ja sidoin haavat. Mitään odottamatonta ei sattunut.
Kävi ilmi, että mies oli säästänyt hieman hopeaa pahan päivän varalle, joten sain palkkioni kohtuullisena. Veloitin mieheltä kahdeksan hopearahaa korvauksena hoidosta ja toivoin hänen puhuvan nimestäni kivenhakkaajien killassa. Annoin vaimolle joitakin neuvoja posken hoitamisesta ja lähetin heidät kotiin.
Tapasin myöhemmin Mernekin, lihavan räätälin, joka asuu naapurissani. Hän pahoitteli liikkeeni korjaustöistä aiheutuvaa meluhaittaa, joka hänen mukaansa karkottaa asiakkaat alueelta. Suostuin hyvittämään tämän vahingon hänelle kustantamalla ovenkarmien ja ikkunalautojen uusimisen myös hänen puolelleen kiinteistöstä. Mernek oli hyvillään – kenties hän antaa minulle alennusta, kun ensi kerran ostan häneltä sidetarpeita.
Kolmas merkintä
Tänään tapahtui eräs merkillinen yhteensattuma, joka ei anna mielelleni rauhaa. Pelkään, että joudun vielä vakaviin ongelmiin sen johdosta.
Auringon noustua avasin liikkeeni ikkunaluukut ja nostin viirin ovenpieleen ja jäin sisälle järjestelemään hyllyjäni. Hetken kuluttua ulkoa alkoi kuitenkin kuulua häiritsevää meteliä, huutoa ja suun soittoa. Olin jo käskemässä Prasadin hätistämään meluajat pois karkottamasta asiakkaitani, mutta jäinkin kuuntelemaan, mitä he puhuivat.
Yllätyksekseni miehet olivat kaksi ritaria, vanhempi ja nuorempi. Kuulin heidän keskustelustaan vain osan, mutta oli selvää, että heidän erimielisyytensä olivat syvät. Ilmeisesti nuorempi herra loukkasi vanhemman kunniaa, mikä johti hurjaan kaksintaisteluun. Veri roiskui miekkojen sivaltaessa vain vaatteiden suojaamaa ihoa ja hetkeä myöhemmin nuorempi herra makasi maassa. Yritin pelastaa hänen henkensä, mutta se oli mahdotonta. Mies kuoli liikkeessäni.
Vanhemmasta ritarista sain kuitenkin asiakkaan. Hoidin hänen haavansa, ja hän esitteli itsensä sir Aragosiksi, ritariksi säädyltään, ja muuan lordin maiden haltijaksi. Aragos toivoi minun toimittavan kuolleen herran ruumiin tämän omaisille ja kirjoitti todistuksen, että mies kuoli kunniallisessa kaksintaistelussa puolustaessaan nimeään.
Aragosin lähdettyä tutkin ruumiin, jonka taskuista löytyi eräitä papereita, joita en olisi toivonut löytäväni. Kirjoitan niistä vain lyhyesti, sillä pelkään, että muistiinpanoni joskus päätyvät vääriin käsiin.
Ruumiin, jonka nimi paljastui Tremakiksi, hallussa oli kirje, jossa eräs kaupungin merkittävän aatelissuvun jäsen velvoitti Tremakin noutamaan muuan alkemistilta käärön, jota käytettäisiin hirvittäviin tarkoituksiin. Kirjeestä saattoi päätellä, että tekeillä oleva salajuoni kohdistuisi erään kilpailevan aatelissuvun päämieheen.
Kun kirjoitan tätä, olen jo lukenut ja jäljentänyt mainitsemani alkemisen käärön, mutta en halua mainita siitä enempää. Totean vain, että se antaa käyttäjälleen kauhistuttavan ja mieltä järkyttävän tuhovoiman. Prasad saapuu pian asioilta, joille hänet lähetin saadakseni aikaa kirjeen ja käärön tutkimiseen, joten kirjoitan viimeiset merkintäni nopeasti.
Kauhistustani tässä tilanteessa lisää entisestään se, etten tiedä, miten suorittaa Aragosin antama tehtävä. Miten voisin palauttaa käärön niille juonitteleville aatelisille, jotka käyttäisivät sitä jonkun murhaamiseen! He tietävät sen olemassa olosta, ja lähtevät etsimään sitä, jos Tremak ei pian palaa. Joku on saattanut nähdä hänen tulevan tälle puolelle käsityöläiskortteleita! Jos taas vien ruumiin suvulleen avoimesti, he takuulla epäilisivät, että tiedän liikaa. Kenties ainoa vaihtoehto on palauttaa ruumis pimeällä, jälkiä jättämättä, ja toivoa, että tämä painajaismainen sattumus ei koidu turmakseni…
Minun nimeni on Aldaron ja olen Travanin käsityöläiskorttelin lääkäri. Tämä on minun päiväkirjani.
Sen, mitä tapahtui ennen tässä kertomiani tapahtumia, yritän parhaani mukaan unohtaa. Todettakoon silti lyhyesti, että viimeisen kahden vuoden ajan olen harhaillut Jaconian kamaralla parantaen yhtälailla köyhiä ja rikkaita. Kymmenet sairaat ovat kuolleet käsivarsilleni.
Kuitenkin se, minkä todella haluan unohtaa, ei ole vaeltelevan lääkärin karu ja iloton työ, vaan matkani Kirotulle maalle. Sieltä sain palkakseni vain painajaisia ja kärsimystä ja toivon, etten milloinkaan enää sinne palaa. Vaikka ymmärrykseni elämästä on vuosien kiertelyn ja lääkärinä toimimisen aikana kasvanut, ovat matkat olleet raskaita ja vieneet veronsa.
Tulikin päivä, jolloin hylkäsin mielessäni vaeltelevan elämäntavan ja tulin siihen käsitykseen, että kaupungissa voin paremmin toteuttaa suunnitelmiani. Kenties kerron niistä joskus tarkemmin.
Matkojeni jälkeen palasin siis takaisin Travaniin, ja lähti mukaani muuan soturi Prasad. Siitä lähtien hän on kulkenut mukanani ja tarjoan hänelle ylöspidon sekä kohtuullisen palkan liikkeeni vartioinnista.
En oleta tämän kirjan olevan täydellinen kuvaus elämästäni, kun se joskus pääsee viimeiselle sivulleen. Kirjoitan, milloin ehdin ja milloin välitän kirjoittaa. Usein on parempi vain unohtaa kuin kirjata muistiin.
Toinen merkintä
Aamulla vastaanotolleni saapui muuan kisälli kivenhakkaajien killasta vaimoineen. Mies oli epätoivoinen, sillä hänen vaimonsa poski oli melko pahanlaatuisen tulehduksen ja suurikokoisen mätäpaiseen pilaama. Olisi ollut sydämetöntä olla auttamatta tätä kauneutensa menettänyttä naisparkaa, vaikka hän olikin varaton.
Puhkaisin neulalla paiseen, joka tyhjentyi hyvin. Puhdistin ja sidoin haavat. Mitään odottamatonta ei sattunut.
Kävi ilmi, että mies oli säästänyt hieman hopeaa pahan päivän varalle, joten sain palkkioni kohtuullisena. Veloitin mieheltä kahdeksan hopearahaa korvauksena hoidosta ja toivoin hänen puhuvan nimestäni kivenhakkaajien killassa. Annoin vaimolle joitakin neuvoja posken hoitamisesta ja lähetin heidät kotiin.
Tapasin myöhemmin Mernekin, lihavan räätälin, joka asuu naapurissani. Hän pahoitteli liikkeeni korjaustöistä aiheutuvaa meluhaittaa, joka hänen mukaansa karkottaa asiakkaat alueelta. Suostuin hyvittämään tämän vahingon hänelle kustantamalla ovenkarmien ja ikkunalautojen uusimisen myös hänen puolelleen kiinteistöstä. Mernek oli hyvillään – kenties hän antaa minulle alennusta, kun ensi kerran ostan häneltä sidetarpeita.
Kolmas merkintä
Tänään tapahtui eräs merkillinen yhteensattuma, joka ei anna mielelleni rauhaa. Pelkään, että joudun vielä vakaviin ongelmiin sen johdosta.
Auringon noustua avasin liikkeeni ikkunaluukut ja nostin viirin ovenpieleen ja jäin sisälle järjestelemään hyllyjäni. Hetken kuluttua ulkoa alkoi kuitenkin kuulua häiritsevää meteliä, huutoa ja suun soittoa. Olin jo käskemässä Prasadin hätistämään meluajat pois karkottamasta asiakkaitani, mutta jäinkin kuuntelemaan, mitä he puhuivat.
Yllätyksekseni miehet olivat kaksi ritaria, vanhempi ja nuorempi. Kuulin heidän keskustelustaan vain osan, mutta oli selvää, että heidän erimielisyytensä olivat syvät. Ilmeisesti nuorempi herra loukkasi vanhemman kunniaa, mikä johti hurjaan kaksintaisteluun. Veri roiskui miekkojen sivaltaessa vain vaatteiden suojaamaa ihoa ja hetkeä myöhemmin nuorempi herra makasi maassa. Yritin pelastaa hänen henkensä, mutta se oli mahdotonta. Mies kuoli liikkeessäni.
Vanhemmasta ritarista sain kuitenkin asiakkaan. Hoidin hänen haavansa, ja hän esitteli itsensä sir Aragosiksi, ritariksi säädyltään, ja muuan lordin maiden haltijaksi. Aragos toivoi minun toimittavan kuolleen herran ruumiin tämän omaisille ja kirjoitti todistuksen, että mies kuoli kunniallisessa kaksintaistelussa puolustaessaan nimeään.
Aragosin lähdettyä tutkin ruumiin, jonka taskuista löytyi eräitä papereita, joita en olisi toivonut löytäväni. Kirjoitan niistä vain lyhyesti, sillä pelkään, että muistiinpanoni joskus päätyvät vääriin käsiin.
Ruumiin, jonka nimi paljastui Tremakiksi, hallussa oli kirje, jossa eräs kaupungin merkittävän aatelissuvun jäsen velvoitti Tremakin noutamaan muuan alkemistilta käärön, jota käytettäisiin hirvittäviin tarkoituksiin. Kirjeestä saattoi päätellä, että tekeillä oleva salajuoni kohdistuisi erään kilpailevan aatelissuvun päämieheen.
Kun kirjoitan tätä, olen jo lukenut ja jäljentänyt mainitsemani alkemisen käärön, mutta en halua mainita siitä enempää. Totean vain, että se antaa käyttäjälleen kauhistuttavan ja mieltä järkyttävän tuhovoiman. Prasad saapuu pian asioilta, joille hänet lähetin saadakseni aikaa kirjeen ja käärön tutkimiseen, joten kirjoitan viimeiset merkintäni nopeasti.
Kauhistustani tässä tilanteessa lisää entisestään se, etten tiedä, miten suorittaa Aragosin antama tehtävä. Miten voisin palauttaa käärön niille juonitteleville aatelisille, jotka käyttäisivät sitä jonkun murhaamiseen! He tietävät sen olemassa olosta, ja lähtevät etsimään sitä, jos Tremak ei pian palaa. Joku on saattanut nähdä hänen tulevan tälle puolelle käsityöläiskortteleita! Jos taas vien ruumiin suvulleen avoimesti, he takuulla epäilisivät, että tiedän liikaa. Kenties ainoa vaihtoehto on palauttaa ruumis pimeällä, jälkiä jättämättä, ja toivoa, että tämä painajaismainen sattumus ei koidu turmakseni…
