Roolipelaamisen rakennetekijät

Roolipelaamista, kuten muitakin ilmiöitä, on mahdollista tarkastella sen rakenteen kautta. Rakenteen hahmottaminen mahdollistaa eri rakennetekijöiden merkityksen arvioimisen ja niiden  luonteen vertailun. Puuttumatta tässä roolipelaamisen prosessiin, hahmottelen karkeasti eri rakennetekijöitä myöhempää analyysiä varten.

Havaintojeni mukaan roolipelaaminen koostuu neljästä kesksisimmästä rakennetekijästä, jotka on mahdollista ryhmitellä niiden todellisuusulottuvuuden ja kokemisen tason mukaan.

Todellisuusulottuvuus viittaa siihen, että missä todellisuudessa kyseinen rakennetekijä vaikuttaa. Menemättä syvemmälle todellisuuden käsitteeseen todettakoon, että yleisesti tunnistetut todellisuusulottuvuudet ovat oikea maailma ja kuvitteellinen (tai peli-) maailma. Oikea maailma viittaa siihen todellisuuteen, jossa me ihmiset elämme, ja jossa roolipelaajat kokoontuvat pelipöytiensä ääreen. Kuvitteellinen maailma tarkoittaa todellisuutta, jossa pelihahmot ovat ja pelin tapahtumat tapahtuvat.

Kokemisen taso on toinen rakennetekijöiden ulottuvuus. Sillä viitataan siihen tasoon, jolla roolipelaaminen koetaan pelaamistapahtumassa. Kokeminen voi olla henkilökohtaista, mikä viittaa pelaamisen ja pelaamiskokemuksen subjektiivisiin tekijöihin. Nämä tekijät riippuvat pääsääntöisesti yksilöistä pelaajaryhmässä. Ryhmäkohtainen kokeminen viittaa tekijöihin, jotka vaikuttavat samalla tavalla koko ryhmään, ja johon yksilö ei voi suuresti vaikuttaa. Ryhmäkohtaiset rakennetekijät ovat myös jäykempiä muutoksille kuin henkilökohtaiset, joiden muuttaminen on helppoa.

Kokemisen taso/ Todellisuusulottuvuus	Henkilökohtainen	Ryhmäkohtainen
Todellinen maailma	Pelaaja	Pelinjohtaja
Kuvitteellinen maailma	Hahmo	Peli

Taulukko 1. Rakennetekijöiden ulottuvuudet


Päästäksemme konkreettisemmalle tarkastelun tasolle, on syytä käydä läpi eri rakennetekijät ja niiden keskeisimmät piirteet ja osatekijät (Taulukko 2.).

Pelaaja - osallistuminen peliin - vastaaminen hahmon toiminnasta, eläytyminen - sääntöjen noudattaminen - pelin juonen toteuttaminen ja jalostaminen - palautteen antaminen, pelipäiväkirjat	Pelinjohtaja - pelin johtaminen - suunnittelusta vastaaminen - sääntöjen tulkitseminen - pelin juonen käsikirjoitus, peliraportit - ei-pelaajahahmojen pelaaminen
Hahmo - pelin keskeinen toimija - taustat, tavoitteet, ominaisuudet - rajapinta, jossa pelaaja kokee pelimaailman - hahmojen vuorovaikuttaminen keskenään - hahmon tuottama materiaali pelissä	Peli - säännöt - pelimaailma - valmismateriaalit - perusodotukset ja -teemat pelin sisällöstä - mahdollistava ja rajoittava luonne

Taulukko 2. Rakennetekijöiden sisältö

Pelaajan ja pelinjohtajan käsitteet on syytä erottaa toisistaan, sillä pelinjohtajan asema ja rooli pelissä on ratkaisevasti erilainen kuin muiden pelaajien. Molemmat tekijät ovat samassa todellisuudessa läsnä, mutta pelinjohtajan toiminta keskittyy koko peliryhmään, ja pelaajan ainoastaan omaan panokseensa pelissä. Esimerkiksi pelinjohtajan kuvaillessa pelimaailmaa, tapahtumia tai viedessään eteenpäin kehittämäänsä juonta, koskevat nämä seikat enemmän tai vähemmän kaikkia pelaajia. Pelaajan kuvailu sen sijaan ulottuu yleensä ainoastaan hänen oman hahmonsa toimintaan. Perusteltua onkin erottaa hahmo ja pelaaja toisistaan - molemmat ovat myös välttämättömiä pelin aikaansaamiseksi.

Kuvitteellisessa maailmassa hahmot kohtaavat pelin tapahtumat ja asetelman, jonka itse peli ja pelinjohtajan panos muodostavat. Tämä todellisuus ei kuitenkaan vielä itsessään ole roolipelaamista, vaan se edellyttää tuekseen todellisen maailman tekijöiden toimimista. Peli rakennetekijänä viittaa ennen muuta käytettävään roolipeliin (kirjaan), ja sen sisältöön laajasti ymmärrettynä. Jokaisessa pelissä on säännöt, jotka yhdessä maailmankuvauksen kanssa rajoittavat ja mahdollistavat asioita pelissä. Säännöt rajoittavat huijaamista ja epäoikeudenmukaista toimintaa ja mahdollistavat sen järjestyksen, jossa peliä on mielekästä pelata. Maailmankuvaus antaa käsityksen siitä, mikä pelin tyyliin ja puitteisiin sopii ja ei sovi. Peli pitää sisällään myös oletuksia siitä, miten sitä on tarkoitus pelata - eeppinen fantasiapeli kannustaa sankarillisuuteen, eikä peli sisällä mutapaskafantasian aineksia.

Tässä esitetyt rakennetekijät ovat roolipelaamisen perusosat, jotka toisiaan täydentäen mahdollistavat tasapainoisen kehyksen pelaamiselle. Tämä väite sisältää huomattavia taustaoletuksia, joita ei tässä mallissa ole kyseenalaistettu. Esimerkiksi pelinjohtajan ja pelaajan roolien erottaminen toisistaan on yksi tällainen taustaoletus. Myös pelin nostaminen rakennetekijäksi on kirjoittajan tietoinen valinta - ei olisi mitenkään välttämätöntä nähdä roolipelaamisen edellyttävän konkreettista peliä vaan voivan rakentua myös spontaanisti. Malli olettaa, että pelinjohtajan rooli perustuu enemmän ryhmän ohjaamiseen ja puhutteluun kuin henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen yksittäisten pelaajien kanssa. Tämäkin voi olla toisin. Lisäksi on selvää, että jonkin rakennetekijän sisälle sijoitetut piirteet voivat samanaikaisesti kuulua myös toiseen rakennetekijään - raja on kuitenkin mielekästä vetää jonnekin mallin aikaansaamiseksi.

Miksi siis tämä malli? Tarkoitukseni on pohjustaa teoreettisella viitekehyksellä tulevaa tarkasteluani, joka kohdistunee mm. eri pelityyleihin sekä pelaamisen tavoitteellisuuteen. Tämä on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse joka vaiheessa eritellä tässä esitettyjä tekijöitä.

Hallitsijan paluu

Koska edellinen REIGN-kampanja ei ikinä saanut tuulta purjeisiinsa, on aika nostaa peli uudelleen pöydälle. Tarkoitukseni olisi tarjoilla uusi yhteiseen pelisuunnitteluun ja sähköiseen toteutukseen nojaava kampanja keväällä 2010. Itse osallistun peliin pelinjohtajana ulkomailta käsin.

Olen avannut uuden sivuston alustaksi yhteiselle suunnittelulle kampanjaa varten. Jokaisella tämän blogin kirjoittajalla on sivustolle laajat oikeudet, joten olkaa hyvä ja astukaa sisään!

Hallitsija on palannut.

Lääkäri Aldaronin päiväkirja - Osa VI

Kuudestoista merkintä

Lähtöpäivän aamuna heräsin varhain, sillä paljon asioita olisi hoidettavana. Vain parin päivän aikana olin myynyt asuntoni ja liiketilani naapurilleni Mernikille, ostanut tilalle yksipurjeisen rahtiveneen ja tilannut vanhankaupungin seppämestarilta tekokäden menettämäni tilalle. Lisäksi olin tehnyt lukuisia valmisteluja ruokavarastojen, varusteiden ja kuljetusten järjestämiseksi, jotta minä ja toverini Prasad sekä Alain pääsisimme lähtemään Travanista ennen iltapäivän kuuminta hetkeä.

Ennen sitä oli kuitenkin eräs tärkeä tehtävä hoidettavana. Oli näet saapunut päivä, jona Travanin yliopiston lääketieteellisen opinalan kollegio ottaisi vastaan opinnäytteeni ja ratkaisisi, olinko riittävän kyvykäs saamaan lääkärin virallisen statuksen. 

Kiirehdin siis räätälin pakeille noutamaan talokauppaan sisältyviä vaatteita, joita varten Mernik oli toimittanut kankaat ja kustantanut työn. Otinkin heti käyttööni uuden vaatekerran, joka käsitti syvänsinisen pellavaisen tunikan hopeanvärisin kirjotuin reunuksin, mustat samettihousut, koristeellisen nahkavyön sekä puolipitkän viitan.

Kiiteltyäni räätälin, lähdin kohti vanhaa kaupunkia, seppämestari Arvekin pajalle. Mestari Arvek näytti kuoleman väsyneeltä ja hänen silmänsä verestivät. Kyselin hänen vointiaan, ja Arvek kertoi työskennelleensä yötä päivää kaksi vuorokautta käteni valmistuksen parissa. Nyt se oli kuitenkin valmis.

En ollut milloinkaan nähnyt mitään tuon käden kaltaista. Se oli kuin kiiltävä teräshansikas, mutta raskaampi ja taipuisampi. Sormien ja ranteen asentoa pystyi muuttamaan ruuveja löysentämällä ja kiristämällä. Arvek kiinnitti käden metalliaihioon, joka aiemmin asennettiin tynkääni, jolloin ensi kertaa tunsin uuden käteni painon - ja raskas se oli. Mestari vakuutti kuitenkin, että hartiani pian tottuisivat sen kannatteluun. Teräskäden reunat jatkuivat liitoskohdan yli oman käsivarteni päälle, mikä teki Arvekin mukaan kädestä vakaamman ja tarjosi samalla suojaa koko kädelle kyynärtaipeeseen asti. Kiitin sydämellisesti seppää ja lähtiessäni lupasin puhua ylistävästi hänen nimestään minne meninkin.

Seitsemästoista merkintä

Hetkeä myöhemmin saavuin ylipiston sisäänkäynnille, jota ympäröi suuri, mukulakivillä päällystetty aukio. Sisäänkäynnistä kulki muutama magister artium hopeakirjailluissa mustissa kaavuissaan, ja annoin heille tietä astuen sivummalle. Aukiolla oli jonkin verran kuhinaa, mutta odotin rauhassa ja tarkistin, että olin ottanut riittävästi kultaa mukaan maksaakseni opinnäytteeni vastaanottamisesta.

Pian huomasin myös Prasadin saapuneen paikalle, niin kuin olimme aikaisemmin sopineet. Astelimme sisäään suuresta pääovesta ja menimme lääketieteen tiedekunnan tiloihin. Pian törmäsimmekin mustakaapuiseen ja harmaatukkaiseen mieheen, joka kantoi professorin ja lääkärin kultaisia symboleja, ja jonka ryppyiset kasvot kääntyivät miellyttävään hymyyn meidät nähdessään.

"Aldaron, saavutte juuri ajallaan. Vain muutaman hetken kuluttua teidän tulisi mennä tuohon luentosaliin, jossa pidätte opinnäytteenne. Älkää myöhästykö, ja onnea yritykseen!" Sen sanottuaan professori Ethas kiiruhti toisaalle ja jäimme odottamaan tilaisuuden alkamista.

Kävi kuitenkin niin, että tällä huonoimmalla hetkellä kaikista alkoi päätäni kivistää ja silmissäni pyöriä sateenkaaren värit ja tähdet, ja vaivuin nopeasti kohtaukseen, joka paiskasi minut täristen kiviseen lattiaan. Kaatumatautini oli näet viime aikoina pahentunut, ja oli siitä lähtien, kun olimme käyneet katakombeissa, vaatinut suurempaa lääkitsemistä. Tiedottomana en tiennyt kuinka kauan olin maassa, mutta herätessäni Prasad nosti minut pystyyn, ja olimme jossakin käytöstä poistetussa, suuressa vesiklosetissa. Siistin siis nopeasti itseni ja pureskelin hieman rauhattavan yrtin tuoretta lehteä, ja kiiruhdimme luentosaliin.

"Aldaron, sekö teidän nimenne on?" kysyi ensimmäinen sensori. Seisoin luentosalin edustalla, jonne oli toimitettu eräänlainen metallinen leikkauspöytä, joka oli minun ja kollegion välissä. Salin portaittain kohoaville penkkirivistöille oli kerääntynyt jonkin verran opiskelijoita, ja huomasin Prasadinkin katselevan saliin lehteriltä. "Kyllä, arvon sensori."

Kollegio koostui kolmesta sensorista, joilla oli tärkeä tehtävä arvioida oppiarvoa tavoittelevien taidot ja asettaa yksityiskohtaiset edellytykset arvon myöntämiselle. Lisäksi kollegioon kuului vastaava määrä professoreja omilta erityisaloiltaan. Vastasin rauhallisesti kollegion esittämiin kysymyksiin, kun he samalla pikaisesti kävivät läpi suosituskirjeeni ja muut muodollisuudet.

Sensori, joka oli aluksi puhunut, selitti tilaisuuden käytännön järjestelyt, ja siirryttiin ensimmäiseen kokeeseen.

Saliin kannettiin alaston ruumis, joka laskettiin leikkauspöydälle. Mädäntynyt löyhkä kantautui äkisti nenääni, kun astuin lähemmäs raatoa. "Selvittäkää, mihin tuo mies kuoli, sillä yhtälailla on lääkärin tunnettava kuolleet kuin elävätkin."

Katsoin ruumista ja hätkähdin hieman, sillä hetken luulin tunnistavani vainajan: kenties se oli yksi niistä rosvoista, jotka olimme kohdanneet viemäreissä päivänä, jona löysin rubiinit. Rahoitin kuitenkin mieleni, ja ryhdyin työhön.

Aloin rutiininomaiset tutkimukset selvittäen kielen ja silmien värin ja ulkoiset vammat päässä ja muualla ruumiissa. Olin jo ryhtyä sisätutkimuksiin, kun huomasin miehen kaulalla hienoisia hankaumia, joita tutkimalla havaitsin miehen kuolleen kuristetuksi tulemisen epämukavan kuoleman. Ilmoitin havaintoni kollegiolle, joka oli tyytyväinen antamaani selitykseen.

Seuraavaksi eri alojen professorit kyselivät minulta suuren kirjon kysymyksiä ruumiinnesteistä, anatomiasta, lääkeyrteistä, myrkyistä, leikkaustekniikoista ja -välineistä sekä muuta lääkärille tarpeellista tietoa. Vastasin parhaan taitoni mukaan, ja kollegio vaikutti toistaiseksi tyytyväiseltä.

Sitten ilmoitti muuan tähän asti vaiteliaana pysynyt sensori, että tahtoo nähdä minun leikkaavan ruumiista tietyt elimet. Tunsin hänen nimeämänsä elimet, ja onnistuin poistamaan ne ilman ongelmia. Ensimmäinen sensori katseli toimitusta hiljaa ja kulmat kurtistettuina, ja lopuksi puhui: "Kollegion tietoon on saatettu, että teidän toinen kätenne olisi jollakin tavoin vammautunut. Voisitteko näyttää kätenne."

Tähän asti hanskan peittämä teräskäteni ei ollut herättänyt huomiota, mutta sensorin kommentti sai sydämeni sykkimään kiivaammin. "Kuten tahdotte", totesin rauhallisesti ja riisuin hanskan.

Salissa kohahti ja opiskelijat alkoivat kiivaasti keskustella, ja osa heistä lähti pois salista. Muuan sensori tuhahti närkästyneenä: "Miehellähän on metallinen käsi! Miten hän voisi saada lääkärin korkean arvon?" Toinen kysyi, "Kuinka pystytte edes leikkaamaan tuolla kädellänne?". Kollegio keskusteli asiasta muutaman kiusallisen hetken, mutta onnistuin säilyttämään malttini ja esiintymään arvokkaasti vastaten heidän moniin kysymyksiinsä. Kollegio ei ollut yksimielinen siitä, että voiko yksikätinen saada oppiarvoa, joten ratkaisuksi ehdotti eräs selvästi kädestä utelias professori seuraavaa: "Annetaan miehelle mahdollisuus. Mikäli hän pystyy neulomaan tuon ruumiin kokoon, voidaan hänen pätevyyttään vielä arvioida."

Niinpä säädin teräskäteni otteen puristavaksi, mikä kävi yllättävän näppärästi. Asetin neulan käteen ja toisella pujotin langan sen silmästä. Sitten laitoin elimet takaisin paikoilleen ja säädin taas käden asentoa - tällä kertaa siten, että pystyin sen avulla painamaan leikkaushaavan reunoja toisiaan vasten. Ryhdyin neulomaan ruumista, ja sain työn valmiiksi kohtuullisessa ajassa.

Kollegio näytti vakuuttuneelta ja hetken pohdinnan jälkeen esitti päätöksensä. Arvioiden tietotaitoni kiitettäviksi ja käytännön osaamisen hyväksi, kollegio esitti opinnäytteeni hyväksymistä. He allekirjoittivat todistuksen oppiarvostani ja ilmoittivat minun saavan käyttää lääkärin hopeista käätyä. Kiitin kollegiota kunnioittavasti ja poistuin luentosalista ja saapui myös professori Ethas minua onnittelemaan. Kiitin häntäkin sydämellisesti ja lähdin sitten Prasad mukanani pois yliopiston alueelta.

Kahdeksastoista merkintä

Kiirehdimme viipymättä Travanin satama-alueelle, sillä kummankin meistä mieltä kaihersi viimepäivien ikävät sattumukset - erityisesti se, että olimme joutuneet epäsuotuisiin väleihin paroni Salven kanssa. Siksi lähtömme kaupungista ei voinut enää odottaa.

Satamasta löysimme ostamani purjealuksen, jonka kannella Alain puuhasteli kiireisesti viimeisten tavaroiden lastaamisen parissa. Käskin Alainin noutaa kapteenimme Kaloriksen, joka ilmeisesti oli livahtanut työn parista sataman juottolaan, ja pian he jo saapuivatkin takaisin. Alain oli lisäksi hankkinut jonkin verran kauppatavaraa alukseen, mistä olin hyvilläni; harvinaiset jokihelmet tekisivät hyvin kauppansa lännessä ja perustavaraa kannatti aina rahdata.

Nostimme siis purjeet ja alus alkoi hitaasti lipua irti laiturista ja kanavaa pitkin, ja Travanin satama etääntyi hetki hetkeltä. Nousin kajuutan katolle nähdäkseni paremmin kaupungin ja voidakseni hyvästellä sen mielessäni.

Sataman jäädessä silmän kantamattomiin mietin, millainen muisto Travanista minulle jäisi ja että palaisinko sinne enää koskaan. Kuukaudet, jotka vietin Travanissa, olivat ristiriitojen ja epätodennäköisten sattumusten siivittämiä.

Muutin kaupunkiin saadakseni rauhan kauhuilta, joita jouduin aikaisemmassa elämässäni kiertolaisena kokemaan. Muutin, jotta voisin löytää parannuksen sairauteeni ja saada takaisin osan siitä arvokkuudesta, joka minulle jo syntymäni perusteella kuuluisi. Nämä tavoitteet eivät koskaan toteutuneet.

Menetin enemmän itseäni kuin ehdin sitä korjata - oikean käteni ja sieluni, joka enää harvoin tuntee rauhaa. Menetin senkin vähän, mikä oli pysyvää - taloni, jonka jouduin myymään. Kotini, josta jouduin lähtemään vainoojien pelossa.

Havahduin ristiriitaisista mietteistäni, kun joku kutsui nimeäni ja kysyi jotain. Uuden paattini kannella touhusivat Alain, Prasad ja Kaloris. Paatin kansi kiilsi uudesta maalista, jota sen pintaan oli vedetty ennen kuin sen olin ostanut. Taivas oli pilvinen, ja kevyt tuulenvire kuljetti alusta reippaasti, mutta vakaasti leveässä kanavassa. Tuntui kuinka ahdistava pakomatka olisi vatsaa kutkuttaen muuttumassa jännittäväksi seikkailuksi. Virnistin tovereilleni kannella, jotka uteliaina odottivat päätöstäni, ja vastasin heille.

"Selfiaan."