Kaarle Eerikinpojan muisteloita V

Oli aika jättää tuo kurja kaupungin mätäpaise, Duzarro, taaksemme ja suunnata takaisin Italiaan. Tämä oli ainakin suunnitelmamme, mutta Herra oli päättänyt toisin, vaikka olenkin monta kertaa näihin päiviin saakka ihmetellyt Hänen suunnitelmaansa kauppaseurueemme varalle.

Pakkasimme laivamme täyteen duzarrolaisia kauppatuotteita, joista en tajunnut tuolloin tuon taivaallista, enkä rehellisesti sanottuna tajua vieläkään. Lisäksi matkaamme lähti neljä slaavimerimiestä, joiden nimet muistan jostain syystä vielä tänäkin päivänä: Andras, Sandar, Krojak ja Visok. Lisäksi otimme Duzarrosta mukaamme matkalaisen Italiaan, kreikkalaisen Nikolaus Cyraneraksen. Hänelläkin oli oma roolinsa tulevien päivien tapahtumissa.

Suuntasimme Duzarrosta aluksi suoraan pohjoiseen. Kapteeni Ludovico aikoi selvästi viedä meidät ensin mahdollisiman ylös rantaviivaa seuraillen, ennen kuin kääntyisimme länteen Italiaa kohti. Matkamme sujui aluksi kovin tapahtumaköyhänä, mitä Fortuna - tai Varzin kauppahuone - suosi minua asettamalla eteeni uusia tehtäviä ja enemmän vastuuta. Sain nimittäin ylennyksen varaperämieheksi asti, jolloin vastuullani oli esimerkiksi öisten vahtivuorojen järjestäminen ja miehistön ahkerana pitäminen. Ensimmäinen tehtävä oli helppo, toinen varsinkin uusien miehistön jäsentemme kohdalla vaikea. Slaavit olivat sitä paitsi tottuneet kotimaassaan keppiin ja kirouksiin, eikä heitä saanut millään tavalla unohtamaan luontaista laiskuuttaan. Enpä toisaalta jaksanut suuremmin heidän työnteostaan murehtia; heistä nimittäin hankkiuduttaisiin todennäköisesti eroon hetimmiten kotisatamassa.

Ikävä kyllä matkamme keskeytyi onnettomissa merkeissä. Montaakaan päivää emme ehtineet purjehtia, kun mastossa tähystänyt Gian-poika huusi näkevänsä kaksi laivaa - toisen edessämme ja toisen takanamme. Pian selvisi, että edestä meitä lähestyi venetsialainen sotakaleeri ja takaa meitä kohti purjehti Forlin lipun alla kulkeva pienempi alus. 

Epäluulomme pienempää alusta kohtaan saivat pian vahvistuksen, ja totesimme olevamme muhamettilaisten merirosvojen jahtaamia. Matkustajamme Nikolaus kehotti meitä hankkiutumaan venetsialaisen kaleerin suojelukseen, mutta kukaan kauppalaivallamme ei ollut moiseen valmis. Sen sijaan yritimme kapteeni Ludovicon ohjaamina päästä paitsi pakoon merirosvoja myös välttää venetsialaiset. Toisessa näytimme onnistuvan, ensimmäisessä emme, ja väistöliikkeistämme huolimatta jouduimme pian puolustautumaan verenhimoisia maureja vastaan.

Vaikken voi väittää, etteikö vääräuskoisten veren vuodattaminen ollut minulle mieleen, kulki tuo taistelu meidän osaltamme kehnosti. Vaikka muhamettilaisten alus oli pienempi kuin omamme, oli se lastattu täyteen ahneita, verenhimoisia maureja, jotka pian hyökyivät meidän aluksemme kuin aallot toisensa jälkeen. Mahdollisuutemme kurjistuivat nopeasti heikoista huonommiksi. Vaikka miekkoihimme kaatui vähintään parikymmentä mauria, riittivät loput nujertamaan pienen miehistömme. 

Tuon taistelun loppuvaihe ja sitä seuranneet päivät ovat omalta osaltani tuskallista, epäselvää usvaa, sillä sain kahakassa kylkeeni puukonhaavan, joka tulehtui. Menetinkin tajuntani taistelun väjäämättömän lopun ollessa jo selvä, ja heräsin vain muutamia kertoja seuraavien, pimeässä ruumassa viettämieni päivien aikana. Ymmärsin, että ainakin Vittorio, kapteeni sekä Franco olivat kanssani. Antonio-herraa en nähnyt, mutta hänkin oli hengissä, kuten myöhemmin sain tietää.

Emme kuitenkaan jääneet muhamettilaisten vangeiksi. Sen sijaan venetsialainen kaleeri oli napannut maurit taistelun jälkeen ja kuljetti meitä nyt kohti kotikaupunkiaan. Nikolaus Cyraneres paljastui venetsialaisten vakoojaksi, jolla oli meille huonoja uutisia: meidät vietäisiin Venetsiaan vastaamaan salakuljetussyytöksistä.

*

Ikävä kyllä yksi Praedorin merkittävimmistä säännöistä unohtui Carlolta ja minulta: Jos hahmolla on mahdollisuus käyttää haarniskaa, käytä sitä! Seuraavien viikkojen kuluessa Carlolla ei ole paljoakaan panosta annettavana seurueen edesottamuuksiin, sillä haavakuume ja sisäelinvamma syövät hänen kuntoaan. Toisaalta rautapaita päällä hukkuminen merellä olisi tappanut varmasti vielä varmemmin...

Vaikka seurue ottikin takkiin taistelussa merirosvoja vastaan, oli siinä kyllä jotain brutaalia epiikkaakin. Mauria kaatui toisensa jälkeen niin kannella kuin kannen allakin (varsinkin Vittorio oli ulkonäöstään huolimatta se kovin tappokone tikareineen!) ja taistelu näytti ja tuntui uskottavalta. Nyt ollaankin mielenkiintoisessa vaiheessa, ja nyt saammekin pohtia vähän, kuinka pelastamme sekä velkojien että venetsialaisten vainoaman di Varzin kauppahuoneen!

Keisarikunta sai kampanjasivun

Hartaasti odotettu Keisarikunta-kampanja, joka toimii myös yhteisen pelisuunnittelun pilottihankkeena, on saanut kampanjasivun. Nettisivun on tarkoitus toimia suunnittelun areenana ja tiedon, ideoiden ja keskustelun mahdollistajana. Tekninen toteutus on sama kuin aikaisemmassa REIGN-projektissa. Sivulle pääsevät toistaiseksi ainoastaan peliporukan jäsenet omilla sähköpostiosoitteillaan. Tervetuloa suunnittelemaan tulevaa kamppista!

Kaarle Eerikinpojan muisteloita IV

Vähän lyhyempi selvitys Carlon näkökulmasta, mutta sentään jotain...

Matkaan kohti isäntäni kotimaata Italiassa ei vielä kuitenkaan päästy aloittamaan vähään aikaan, sillä ongelmia meillä tuossa kirotussa maassa riitti. Ongelmat Auroran kanssa vain lisääntyivät, kun neito paljastui kovin sairaaksi pitkän vankeusaikansa jäljiltä hytissään. Lisäksi miehistön parissa alkoi kiertää huhu, että isäntä Antonio itse asiassa liittyi johonkin pirullisiin juoniin.

Tällaista puhetta ei voitaisi kauppalaivan kaltaisessa paikassa kuunnella, joten asialle oli tehtävä jotain. Ratkaisuksi nostettiin miehistön vaihtoa, mutta tällaista ei voitaisi suorittaa ennen kuin olisimme saaneet Laurentius-kauppiaalta palkkiomme kuljettamastamme tavarasta. Palkasta puhuttaessa italialaiset palkkaajani puhuivat niin nopeasti ja epäselvästi, että en kaikkea tajunnut. Ehkä he kuitenkin maksoivat minulle sen, mikä minulle kuului.

Itse asiassa rahaa tarvittiin kipeästi. Miehistön palkat oli maksamatta, ja muutenkin pian laivalla kärsittäisiin nälkää ja puutetta, ellei rahaa jostain saataisi. Lisäksi laivamme kaipasi korjausta, johon onneksi löytyi ratkaisu Duzarron telakalta, ja Vittorio sekä Antonio-isäntä onnistuivat puhumaan meille suhteellisen nopean korjauksenkin. 

Seuraavaksi palkattiin välskäri katsomaan Auroran voinnin perään, ja kyllä tyttö siitä näytti Jumalalle kiitos tokenevan. Kun tästä huolesta päästiin, saattoivat Antonio-isäntä ja Vittorio keskittyä kauppatavaran hankkimiseen ja palkkamme keräämiseen Laurentiukselta. Voittoakin tehtiin, joskin kovin vähän, ja oli selvää, että Aurora-aluksemme voitot tulivat pikemminkin harjoittamistamme hämärähommista kuin oikeasta kaupasta.

Kärsimätön luonteeni viestitti minulle, että tämä kurja kreikkalaiskerettiläisten kaupunki olisi syytä jättää nopeasti taaksemme. Miehistömme oli jo muutenkin valmiiksi kapinan partaalla, eikä sen asenne isäntää kohtaan paranisi ollenkaan vieraassa kaupungissa vähiä palkkarahoja ryypätessä. Tätä puimme myös kapteeni Ludovicon kanssa, jonka kanssa vietin paljon aikaa tuossa kirotussa, kurjassa kaupungissa. Viiniäkin viisaita asioita puhuessamme kului, mutta täysin humaltumiseen ja kielenkantojen venyttelyyn aikamme ei kulunut, vaan palkkasimme myös 4 uutta pätevän oloista miestä laivallemme.

Uusien miesten ja uuden maston vahvistamana laivamme saattoi lopulta kolmen pitkän päivän jälkeen suunnata takaisin merelle ja kohti kotia Ravennassa. Ennen lähtöä saimme kuitenkin uuden matkustajan vielä laivallemme, kirjanoppineen kreikkalaisen nimeltään Nikolaus Cyraneraksen, mutta siitä kerron myöhemmin lisää. Duzarron kaupunki vaati miehistöstämme myös kaksi miehistön jäsentä, veljeskaksikon, joka ei koskaan palannut Auroralle.

*

Vaikka pelikerta oli lyhyt ja aikaa kului aluksi aika paljon muuhun, niin se peli vain onnistui taas hauskaa olemaan. Aikaa kului alussa vähän turhankin paljon muista asioista puhumiseen - turhaan höpöttelyyn syyllistyin kyllä itsekin. Kun sitten vauhtiin päästiin, niin pelikerta sujui ilman turhia taukoja. Porukan hahmot ovat niin mielenkiintoisia, että peliä olisi hauska seurata ihan sivustakin!