Tämän kirjoitus on suunnattu ensisijaisesti peliporukkamme jäsenille, jotka osallistuvat pian pelattavaan Cthulhun kutsu -roolipelin skenaarioon "Curse of the Yellow Sign" eivätkä ole aikaisemmin juuri pelanneet Cthulhua. Kirjoituksen tarkoitus on helpottaa orientoitumisessa peliin yleisesti ja toisaalta kertoa muutamia skenaariolle ominaisia erityispiirteitä.
Mistä siis Cthulhun kutsussa on kyse? Ensinnäkin kyseessä on kauhuroolipeli erotuksena esimerkiksi kauhufantasiasta, jonka tyyppisestä genrestä voidaan puhua parin vuoden takaisen Ravenloft-kampanjamme yhteydessä. Olennainen ero on siinä, että Cthulhussa oletusarvoisesti (pelaajahahmojen) maailmankuva on tieteellinen. Tältä osin Cthulhun kutsu muistuttaakin STALKERia. Asioita pyritään selittämään tieteellisesti, järjen keinoin, mikä aiheuttaa tietynlaisia ristiriitoja ja konflikteja silloin, kun tieteellistä selitystä ei asialle voida antaa. Kauhu syntyykin varsin klassiseen tapaan selittämättömistä asioista, jotka ovat ihmisjärjelle vieraita. Tuntemattoman pelko on ikuinen teema myös Cthulhun kutsussa.
Tutkittaessa Cthulhun kutsun esikuvia kirjallisuuden parista, voidaan tärkeimmäksi lähteeksi kritiikittömästi nimetä H.P. Lovecraftin tuotanto. Lovecraft eli Yhdysvalloissa 1800- ja 1900-lukujen taitteessa ja kirjoitti pääasiassa novelleja, joista kuuluisin on epäilemättä "Call of Cthulhu" vuodelta 1926. Menemättä syvemmälle Lovecraftiin totean vain lyhyesti, että H.P. Lovecraft - Historiallisen seuran sivuilla on kirjailijasta varsin napakka ja valaiseva kirjoitus, jonka lukeminen auttanee myös Cthulhun kutsu -roolipelin perusteiden ymmärtämisessä.
Muita kirjailijoita, jotka voidaan liittää tähän yhteyteen ovat esimerkiksi Lovecraftin kirjallinen edeltäjä Edgar Allan Poe (klassiset kauhunovellit) sekä Robert E. Howard (Conan) ja muut aikalaiset.
Cthulhun kutsu -roolipeli käsittää kolme varsinaista aika-paikka-asetelmaa (campaign setting): 1890-, 1920- ja 1990-luvut, joille löytyy runsaasti valmismateriaalia. Aikakaudet eivät ole kuitenkaan poissulkevia, vaan esimerkiksi "Curse of the Yellow Sign" sijoittuu toisen maailmansodan yhteyteen.
Käsitelläkseni hieman pelille ominaista pelityyliä tai pelitapaa todettakoon, että kyseessä ei ole sankaripeli. Dungeons & Dragonsin heerokset voi tässä yhteydessä unohtaa. Ennemminkin pelaajahahmoja voisi luonnehtia inhimillisiksi, rajallisiksi ihmisiksi, joissain tilanteissa ehkä jopa antisankareiksi. Peliskenaario taas ei ole seikkailu vaan tarina. Tämä ei ole pelkkää semantiikkaa, vaan edellä mainituilla on asiallinen ero. Hyvä tarina voi syntyä myös sellaisista aineksista, joista ei voida saada aikaan seikkailua. Kolmas oleellinen seikka on se, että pelissä ei voi voittaa. Cthulhun kutsussa pelaajahahmo ei voi selviytyä maaliin voittajana, vaan korkeintaan vain selviytyä henkiin jäämisen merkityksessä. Mielenvikaisuus tai kuolema ovat tyypillisiä kohtaloita pelihahmoille.
Kuten edellä sanotusta käy ilmi, pelissä korostuvat yhteiseen tarinankerrontaan nojaavat metodit kilpailullisuuden, vastustajien voittamisen ja hahmon kehittämisen sijaan. Tavoitteena on luoda selkäpiitä karmiva kauhutarina. Huomionarvoista tässä on kuitenkin se, että vaikka pelin luonne poikkeaa huomattavasti sankaripelistä, tarkoituksena ei ole passivoida pelaajahahmoa pelinjohtajan luomien kauhujen objektiksi - päinvastoin! Cthulhu on voimakkaasti pelaajahahmovetoinen peli, jossa lopputulos on sitä parempi, mitä enemmän hahmot vuorovaikuttavat keskenään ja pyrkivät käsittelemään pelin teemoja.
Vielä lopuksi lainaan vapaasti suomentaen em. skenaarion tekijän, John Wickin johdatussanoja:
"Alien-elokuvassa miehistön jäsenillä ei ole mahdollisuuksia. Yksi kerrallaan alien murhaa jokaisen heistä. Kauhu, jota he eivät ymmärrä, tappaa heidät. Jokainen yritys tuon kauhun (alienin) hallitsemiseksi tai kahlitsemiseksi epäonnistuu. Lopussa, ainoa syy, miksi Ripley selviää, on puhdas onni. Toki, olihan hänellä suunnitelma, ja tokihan se toimi, mutta oikeasti. Ollaan rehellisiä. On olemassa syy, miksi hän laulaa "You're my lucky star". Hän rukoilee, että hänen typerä ideansa toimisi, koska hänellä ei ole mitään muutakaan. Se on kauhua. Olet yksin ja alasti vastassa piittaamaton vihollinen, joka haluaa tehdä sanomattomia asioita sinulle. Ei siksi, kuka olet, vaan koska olet lämmin paikka, jossa hautoa munia."
John Wick havainnollistaa esimerkissään sitä Cthulhulle ominaista piirrettä, että kauhua vastaan ei voi taistella: voi vain juosta pakoon tai kuolla.
Näin lopuksi kerron joitakin erityispiireitä, jotka liittyvät tulevaan skenaarioon. Ensinnäkin, "Curse of the Yellow Sign" sijoittuu vuoteen 1939, jonnekin päin Keski-Afrikkaa. Pelaajahahmot ovat SS-upseereja toteuttamassa (myöhemmin annettavia) käskyjään. Kuten arvata saattaa, tarkoitus on eläytyä natsiupseerin hahmoon, ja ottaa siitä kaikki irti. Tässä skenaariossa ei tarvitse kursailla: hahmot ovat juuri niin sydämettömiä ja julmia kuin voitte vain kuvitella. Onkin enemmän kuin toivottavaa, että pelin aikana jokainen pystyisi ottamaan natsin roolin haltuunsa, mikä saattaa olla aluksi vaikeaa. Eläytyminen aidosti pahaan hahmoon kenties ensimmäistä kertaa on haaste, joka kannattaa ottaa vakavasti.
Lisäksi kerrottakoon näin etukäteen, että peli ei kulje ratakiskoja, vaan on hiekkalaatikkotyyppinen asetelma. Pelaajilla on siis kaikki valta tehdä pelistä omannäköisensä, mikä on hyvin toivottavaa. Pelinjohtaja pyrkii luonnollisesti tukemaan tätä kaikin mahdollisin keinoin.
Näillä saatesanoilla toivon mielenkiintoisia hetkiä Cthulhun parissa peliporukalleni.
