Lääkäri Aldaronin päiväkirja - Osa VIII

Saavuttuani Oftin kaupunkiin tapasin siis sattumalta Alainin hänen lennettyään jalkojeni juureen muuan halvasta majatalosta, joka sijaitsi satama-alueen laitamilla. Ihmettelimme aikamme tuota ennakoimatonta kohtaamista, enkä voinut olla ajattelematta, että kohtalo oli jälleen kerran puuttunut tapahtumien kulkuun. Voidaksemme paremmin keskustella läksimme Alainin johdolla läheiseen Anteliaaseen Annaan, porttolaan ja majataloon, jossa Alain tunnettiin ja jossa hän saattoi velaksi juoda ja yöpyä.

Alain, jonka silmälapun puoliksi peittämät kasvot näyttivät silmissäni entisestään vanhentuneen, kertoi minulle vaiheistaan, jotka olivat tuoneet hänet Oftiin, ja muistelimme yhteistä menneisyyttämme ja kuinka olimme ensi kertaa tavanneet aikoja sitten Travanissa. Vaihdettuamme kuulumisemme ja juotuamme maljan vanhan ystävyytemme merkiksi Alain tuli vakavaksi ja kertoi rahojensa olevan lähes käytetyt. Totesin elämän kohdelleen meitä kaltoin, sillä olinhan itsekin lähes varaton kaikkien kärsimieni ruumiillisten rasitusten lisäksi. Kaikesta huolimatta söimme illallista, sillä siihen meillä oli vielä varaa, ja nautimme ruoasta ja juomasta vailla huolta tulevasta.

Kirjauduimme majatalon asukkaiksi ja yövyimme sen pienissä, hälyisissä huoneissa. Seuraavana aamuna heräsin varhain ja kävin herättämässä myös Alainin, jotta voisin ehdottaa hänelle mieleeni juolahtanutta ideaa. Muistin näet, että mukanani oli yhä pussillinen suuria rubiineja, jotka olivat tulleet haltuuni Travanin viemäreissä pitkä aika sitten. Ehdotin Alainille, että tämä käyttäisi yhteyksiään hyväksi ja yrittäisi saada loput rubiinit myydyiksi. Rubiinit saivatkin hänet hyväntuuliseksi - sillä kai hän ymmärsi voivansa hyötyä minusta - ja hän ryhtyi oikopäätä suunnittelemaan, miten myisi jalokivet. En kuitenkaan antanut hänelle kaikkia arvokiviä, sillä niin suurta riskiä en halunnut ottaa.

Alainin riennettyä asioille ryhdyin kirjoittamaan itselleni tarpeellisia todistuksia palvelussuhteestani kreivi Calthisiin hänen henkilääkärinään enkä unohtanut myöskään kirjoittaa lahjakirjaa, johon sisällytin jalokivet ja muut arvotavarani, jotta kukaan ei epäilisi niiden alkuperää. Halusin nimittäin varmistaa, että minua ei voitaisi syyttää tai edes epäillä mistään hämäräperäisyydesta Oftin valtakunnassa, jossa olin vain ulkomaalainen, joten asiakirjojen oli oltava kunnossa.  Enkä pitänyt tätä väärentämistäni pahana rikoksena, sillä olisinhan saanut vastaavat asiakirjat väärentämättöminäkin, jos olosuhteet Selfiassa olisivat sen sallineet.

Saatuani työni valmiiksi illan koittaessa Alain palasi majataloon ja ojensi minulle hyvän kukkaron, jonka painosta päättelin sen sisältävän noin 40 kultarahaa. Ja vaikka rubiinit olisivat olleet oikealta arvoltaan monin verroin arvokkaaampia, en nuhdellut Alainia ymmärtäen, että emme saisi sen parempaa hintaa tässä kurjassa kaupungissa. 

Mutta yllätyksekseni Alain kertoi, että oli ryhtynyt järjestelemään asioitani, ja löytänyt päivän aikana muuan tarkoituksiini sopivan kaupunkitalon, jonka sen omistaja oli päättänyt vuokrata. Talo sijaitsi yläkaupungissa hyvällä, porvarien asuttamalla kadulla ja vuokrattaisiin 20 kultarahan kuukausihintaan. Alain kertoi myös tiedustelleensa monista kunniallisista taloista josko niissä olisi ylimääräisiä tyttäriä, joista yhden isäntä voisi antaa palvelukseemme. Alain oli näet - ilmeisesti eilisillan humalaisten kerskapuheittemme perusteella - käsittänyt, että minulle olisi mieleistä asua suuressa kaupunkitalossa ja tulla palvelluksi arvoni mukaisella tavalla. Eikä Alain ollut täysin väärässä, sillä olinhan vuolaasti kironnut Oftin halpojen kaupunginosien saastaisuutta ja Anteliasta Annaa, jonka kapeissa huoneissa ei saanut öiseltä melulta kunnolla nukuttua. Niinpä rubiinien ansiosta äkillisesti rikastuttuani ja muutenkin ylpeyden otettua minusta vallan olin myötämielinen Alainin ehdotuksille ja käskin hänen hoitaa asioitani parhaalla katsomallaan tavalla. Muistin kuitenkin lisätä, ettei minulla olisi varaa kuin korkeintaan 18 kultarahan vuokraan, jotta Alain ei liiaksi innostuisi kuluttamaan varojani. 

Seuraavat päivät kuluivat nopeasti asioitani järjestellessä, eikä Alainkaan säästellyt vaivojaan rahojani kuluttaessaan. Sain hankituksi itselleni säätyni mukaiset vaatteet eräältä käsityöläiskorttelin räätäliltä ja annoin Alainille vanhan asuni, joka kulumisestaan huolimatta oli silti parempi kuin mihin hän oli tottunut.

Kävin myös tutustumassa Ruususaliin, suureen kolmikerroksiseen taloon, jonka aioin vuokrata asunnokseni yläkaupungista. Ruususali oli nimensä veroinen, sillä sen huoneet olivat korkeat ja seinät kauniisti paneloidut. Alin kerros oli rakennettu liiketiloiksi, kun taas toinen kerros oli suunniteltu isäntäväen asuintarkoituksiin. Talon kolmas kerros sisälsi monia pienempiä huoneita palvelusväelle sekä vierashuoneen ja hovimestarin kamarin. Ullakon vinokattoinen tila soveltui hyvin kylmävarastoksi, kuten kellarikin. Niinpä annoin talosta tarjoukseni ja jäin odottamaan vastausta. 

Olin kuitenkin jälleen huolestunut rahojeni riittämisestä, joten päätin yrittää myydä loput rubiinit jollekin kaupungin korusepistä. Väärentämäni lahjakirjan perusteella onnistuinkin vakuuttamaan erään korusepän jalokivien alkuperästä ja aitoudesta, ja vaikka tuo katala ja töykeä mies yrittikin petkuttaa minua minkä kerkisi, pysyin tiukkana, ja sain lopulta siedettävän hinnan omaisuudestani. Mutta totta puhuakseni jalokivien myyminen ei ollut ainoa syy, miksi vierailin tuossa koruliikkeessä. Alain oli näet ehtivänä miehenä  ilmeisesti  jo saanut toimeksiannon varkaiden killalta ja halusi tietää monia yksityiskohtia koruliikkeen sisätiloista. Ja vaikka minua hirvittikin ajatus, että jo ensimmäisinä päivinäni Oftissa sekaantuisin laittomuuksiin, ajattelin, että Alain tuskin varastaa tuolta korusepältä sen enempää kuin tämä ansaitseekin ensin yritettyään petkuttaa minua jalokivikaupoissa. Siksi kerroin Alainille hänen tarvitsemansa tiedot omatuntoni liikaa kärsimättä.

Koska halusin aloittaa liiketoimintani mahdollisimman pian, vierailin myös kaupungin Akatemiassa, jossa oppineiden killat pitivät päämajojaan. Akatemian sisäpiha oli rakennettu arvokkaasti ja koristeltu monin istutuksin. Korkeat, koristeelliset pylväät reunustivat sitä joka puolella, ja aloin jo ajatella hyvää Oftista saatuani nähdä myös kauniita paikkoja sen muurien sisäpuolella.  Pian löysin kuitenkin lääkärien killan kanslian, ja pääsin kirjurin puheille hetken odotettuani.

Killan kirjuri ei ollut ystävällinen mies ja ilmeisesti halveksi minua, koska olin ulkomaalainen. En kuitenkaan liiaksi loukkaantunut tästä, sillä huomasin hänen puhetavastaan, että hän oli syntyjään farrignialainen, eikä siksi voinut ylimielisyydelleen mitään. Esitin mestarin diplomini Travanin yliopistosta ja maksoin kirjurille hänen pyytämänsä 50 kultarahaa killan jäsenyydestä ja vuosimaksusta, ja hän valmisti tarpeelliset asiakirjat jäsenyyteni todistukseksi. Sain myös todistuksen, jonka mukaan kuuluin Oftin porvarissäätyyn ja saatoin tulla laillisesti valituksi kaupungin raatiin.

Näin kulutin päiväni ja kukkaroni kävi kevyeksi. Ja kun illan tullessa olin asettumassa levolle pienessä majatalon huoneessani, tuli Alain kolkuttamaan ovelleni. Alain halusi, että tulisin hänen mukaansa yläkaupunkiin ja olisin hänen korvinaan ja silminään, kun hän suorittaisi salaista toimeksiantoaan. Enkä säästellyt sanojani paheksuessani tuota laitonta suunnitelmaa, mutta koska itsellänikin oli - kuten asian näin - saamisia ahneelta korusepältä, jolta Alain aikoi varastaa, suostuin lopulta hänen avukseen. Niinpä yön pimettyä mustaksi lähdimme yläkaupunkiin kapeita sivukatuja kulkien huomiota välttääksemme.

Oma osani korusepän rosvoamisessa oli onnekseni helppo: minun ei tarvinnut kuin vartioida liikkeen edustaa etäisestä piilopaikastani ja tarpeen vaatiessa järjestää riittävästi häiriötä Alainin pakenemisen turvaamiseksi. Mutta enempää en välitä kirjoittaa muistiin, jotta sitä ei voitaisi missään olosuhteissa käyttää minua vastaan, vaan totean ainoastaan osuuteni tehtävästä vähäiseksi ja enimmäkseen kunnialliseksi. Palattuani yöllä majataloon olin kuitenkin huolestunut, sillä en tiennyt, oliko Alain onnistunut tehtävässään, ja ehdin jo moneen kertaan vakuuttaa itselleni hänen varmasti kuolleen vartijoiden miekkoihin ennen kuin hän lopulta aamuyöstä kolkutti huoneeni ovelle. Alainin vaatteet olivat kauttaaltaan veren peitossa, ja hän oli hengästynyt ja kärsineen näköinen. Katsoinkin tarpeelliseksi olla kyselemättä liikoja, vaan annoin miehelle puhtaat vaatteet, enkä totta puhuakseni ollut vihainen, sillä Alain antoi minulle hyvän kukkaron, jossa oli kokonaista viisitoista kultarahaa osuutenani tehtävän tuotoista.

Käydessäni levolle tuona yönä mieleni oli kuitenkin rauhaton, ja ajatus hirsipuusta kalvoi sisintäni, enkä siten saanut kunnolla nukutuksi. Yhtä nopeasti kuin olinkin saanut kultaa ja privilegioita Oftissa, ne voitaisiin ottaa minulta pois, ajattelin, ja muistelin kuinka olin menettänyt kaiken Travanissa liian ahneuteni ja typeryyteni tähden. Näihin ajatuksiin nukahtaessani olin tehnyt äänettömän päätöksen siitä, että en toistaisi samoja virheitä Oftin valtakunnassa asuessani, vaan pyrkisin kaikella taidollani hankkimaan kunniaa ja vaurautta niin kuin hyvä porvari ainakin. Kenties silloin saisin takaisin mielenrauhan, jonka olin menettänyt seikkaillessani ympäri Jaconiaa väkivaltaisille tapahtumille altistuen.

Praedorin säännöstö kasvaa

Praedor on vuosien kuluessa osoittautunut peliksi, joka pelaajiensa käsissä muuttaa jatkuvasti muotoaan. Tästä esimerkkejä ovat keskustelupalstojen house rule -ketjut, erilaiset lisäsäännöstöt, kuten Sotamestarin kirja sekä niteenä julkaistu lähdeteos Efemeros #2.

Tuorein tekele tähän perheeseen on Monttu-blogissa julkaistu Praedor: hallintosäännöt, joka keskittyy mallintamaan lääninherran hyvää ammattia ja vallankäytön ihmeellistä maailmaa. Säännöt luovat perusteet pienimuotoisten organisaatioiden hallinnan pelitekniselle toteuttamiselle. Käytännössä säännöissä määritellään ne resurssit, joita organisaatiolla voi olla, ja miten niitä voidaan käyttää. Tämän lisäksi esitetään satunnaistapahtumien taulukko sattumatekijän lisäämiseksi peliin.

Lyhyen tutustumisen perusteella säännöt soveltunevat parhaiten juuri läänitysten johtamisen mallintamiseen, vaikka kirjoittaja onkin tarkoittanut ne luonteeltaan yleisiksi. Esimerkiksi tapahtumataulukko on tehty selvästi lääniherran toimintaa silmälläpitäen. Tämä ei välttämättä ole huono puoli: lyhyessä teoksessa on järkevä rajata kohde suppeahkoksi, ja rajaus on tässä kohtaa onnistunut. 

Hallintosäännöt eivät ikäväkseni sisältäneet esimerkkiorganisaatiota tai "valtakuntaa" (tekijän käyttämä ilmaisu). Sääntöjen soveltamisesta sen sijaan on kerrottu hyvin. Kenties seuraavaan versioon voisi lisätä anekdootin onnistuneesta hallintopelaamisesta ja malliorganisaatiosta.

Mikäli Praedorissa tulee jatkossa pelattua organisaation johtoa, on hallintosäännöistä porukallemme varmasti hyötyä!

Dagonin Kirja kiittää.