Viimeinen sivu?

Dagonin Kirja on ollut pitkään hiljainen blogi, mitä selittää monet asiat. Kun tekemistä on paljon, on karsittava vähemmän tärkeitä tekemisiä. Viimeisten viikkojen perusteella tärkeämpiä asioita ovat näköjään olleet talousopin tentti, joulutyöt kirjakaupassa, lepääminen ja joulunvietto ja etenkin viime päivinä roolipelikampanjan suunnittelu.

Hiljainen blogi on kuin sanomalehti, joka ei ilmestykään postilaatikkoon joka aamu.

Yksi syy ääneni himmenemiseen on kuitenkin kasvavat odotukseni tulevan vuoden tapahtumilta. Sain nimittäin roolin eräässä larpissa.

Vanhana roolipelaajana en voi kuitenkaan olla täysin tyytyväinen. Pelinjohtajat nimittäin, suuressa viisaudessaan, antoivat minulle roolin skeptikkona, toisinajattelijana, jonka ajatukset lopulta kuluttavat hänet loppuun. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan roolihahmoni on alakynnessä.

Kokeneemmat larppaajat sanovat, että kukin saa kyllä muuttaa omaa rooliaan, jos ei ole siihen tyytyväinen. Epäuskoisena mykistyn sen kuullessani.

Viimeiset päivät ennen pian kohtaamaani Larppien Larppia olen käyttänyt 1300-luvun Ravennaan sijoittuvan roolipelikampanjan suunnitteluun, mikä on tehnyt minut ylen iloiseksi. Fantasiamaailmoissa liitely onkin terapeuttista todellisuuden pakoa - eihän sen näin pitänyt olla?

- R

Uusi roolipelisivusto avattu

Tänään avattiin uusi suomalainen, erityisesti tietokone- ja konsoliroolipeleihin keskittyvä portaali Ekspa.net. Portaali sisältää tavanomaisen foorumin lisäksi myös ajankohtaiset uutiset roolipelimaailmasta, blogin sekä rakenteilla olevan linkkihakemiston. Ekspa.netin ylläpidon mukaan portaali jatkaa siitä, mihin edeltäjänsä, kohtalaisen suosittu mutta nyttemmin edesmennyt foorumi, Ropelli.net jäi. Ekspan IRC-kanava #ekspa.net löytyy Quakenetistä.

Movitaatio hukassa

Ihminen tekee valintoja kärjistetysti kahdella perusteella. On joko vetoa tai työntöä. Jotakin tehdään, koska niin halutaan tehdä tai koska kaikki muut vaihtoehdot ovat yksinkertaisesti surkeita. Valittavan vaihtoehdon on oltava parempi kuin kaikki muut vaihtoehdot. Itsestään selvääkö? Toki, mutta tällä yksinkertaisella totuudella on paljon merkitystä, kun pohditaan roolipelihahmojen sielunelämää ja motivaatiota. Miksi hahmot tarttuvat pelimaailman seikkailuihin tai tekevät yleensäkin mitään?

Miksi seikkailijat kohtaavat majatalon hämyisimmässä nurkassa istuvan, olutta maltillisesti kiskovan, ja kyräilevän aragornin. Tämä usein selitetään sattumalla ja vieläpä uskottavasti. Mutta kun tumma hahmo aragorni ehdottaa seikkailijoille tehtävää, voiko arskalle vastata: "Sori, ei kiinnosta".

D&D:ssä sankariteot ovat tärkeintä, eikä keskiverto human fighter muuta motivaattoria kaipaa. Kunniaa ja idealistista taistelua hyvän ja pahan välillä. Joka seikkailijaryhmässä on tietenkin se pakollinen löyhän moraalin halfling rogue, joka ei moisista välitä - ja siksi hänen osansa onkin olla koominen sivuhahmo.

Myös Call of Cthulhussa pelinsisäinen oletus on, että pelihahmot kiinnostuvat pelin mysteereistä ja oudoista tapahtumista, salaperäisistä kirjeistä tai epäilyttävistä sivuhahmoista ja näin ajautuvat mukaan pelin tapahtumiin. Astetta hienostuneempaa, mutta silti hieman leväperäistä.

Esimerkkejä olisi muitakin, mutta niitä on tarpeetonta luetella enempää. Sen sijaan voidaan kysyä, onko hahmojen motivaatiolla edes mitään merkitystä, kun peliä pelataan kuitenkin pelaajien viihdyttämiseksi. Väitän, että on. Ainakin oman roolipelinautintoni kannalta on olennaista se, että pelin sisäinen maailma, sen tapahtumat ja hahmot ovat jollakin tapaa uskottavia. Hahmojen on siten toimittava uskottavalla tavalla, jotta peli olisi vakavasti otettavissa.

Usein roolipeleissä kohdataan tilanteita, joissa on valittava vain huonojen vaihtoehtojen väliltä. Tämä on havaittu myös The Witcher -roolipelissä, joka on virkistävä poikkeus juuri pelihahmon motivaatiota koskien. Päähenkilö Geralt of Riviaa motivoi ennen kaikkea raha ja naiset, joiden eteen mies on valmis näkemään hieman vaivaa. Siinä sivussa hän tekee erilaisia tehtäviä, jotka palvelevat hänen omaa etuaan, ja joissa joutuu tekemään valintoja pienemmän pahan periaatteella.

Se, mikä motivoi pelihahmoa toimimaan, näyttää riippuvan pelin genrestä ja pelaajan omista preferensseistä. Tärkeintä on, että hahmolla on motivaatiota toimia. Mikä milloinkin on uskottavaa, riippunee monista seikoista, tuskin vähiten peliporukan sisäisestä kulttuurista. Vaikka itse haluankin nähdä hahmoni ennen kaikkea inhimillisinä ja motivaattoreiltaan tavallisen nykyihmisen kaltaisina, ymmärrän hyvin myös muita mieltymyksiä.

Ai niin, ja pakollinen mukateoreettinen normatiivinen lause:

Hahmon on toimittava uskottavista syistä eli hahmolla on oltava motivaatiota toimia. Tämä on tärkeää hahmon ja myös pelimaailman uskottavuuden säilymiseksi ja siten pelinautinnon takaamiseksi.