Hahmonluonnista

Hahmonluonti lienee keskeisimpiä, ellei jopa keskeisin, roolipelin suunnittelun osa-alue - hahmo kun on ainoa pelinsisäinen tekijä, joka rajaa pelaajan mahdollisuuksia roolipelata. Toisaalta se on myös ehtymätön voimavara; pelaaja, jolla on aina rajallinen määrä tietoa pelimaailmasta pelinjohtajaan nähden, voi hahmoonsa syventymällä korvata tätä puutetta. Sisältöä peliin voi siis ammentaa hahmoista ja niiden välisestä vuorovaikutuksesta. Hahmo on itseisarvo, ei väline osallistua peliin.

Hahmonluonti on sujunut perinteisesti seuraavasti: kukin pelaaja on itse suunnitellut ja luonut hahmonsa. Tavallisesti rajoituksina luomistyössä ovat olleet säännöt ja pelikohtaiset luokka- (Class) tai muut rajoitukset (Alignment yms.). Usein pelinjohtaja on myös antanut lähtökohtia, taustoja tai ideoita osallistuen hahmon rakentamiseen vaihtelevalla panoksella.

Perinteisen menetelmän edut ovat selvät: pelaaja voi toteuttaa vapaasti omaa visiotaan hahmosta. Näin ollen voisi kuvitella syntyvän vain mieleisiä hahmoja. Toisaalta pelaajan vastuu on suuri, mutta tulosvastuu olematon - johtaako tämä laiskuuteen hahmonluonnissa, kun kukaan ei ole vaatimassa enemmän. Voi myös olla, että pelaajan motivaatio panostaa hahmoon on alhaisempi, kun hahmo luodaan yksityisesti, itselle.

Toisinaan hahmoja on askarrellut pelinjohtaja, puhutaan valmiiksi tehdyistä hahmoista. Tällöin ilmeinen hyöty on hahmojen yhteen sopivuudessa - pelinjohtaja voi näin lisätä ryhmädynamiikkaa tai konflikteja hahmojen välille pelattavan pelin tarpeiden ja tyylin mukaisesti. Valmiiksi tehdyt hahmot ovat myös aina pelimaailmaan sopivia, silllä pelinjohtaja luo hahmoille useimmiten taustat, hahmohistorian tai koko hahmon konseptin pelin kokonaisuutta silmällä pitäen. Riskinä on, että pelinjohtajan visio ei siirry pelaajalle. Tämä ei välttämättä ole huono asia, koska se johtaa välttämättä uusiin, erilaisiin tulkintoihin hahmosta. Jotta kuva hahmosta välittyisi mahdollisimman kirkkaana pelaajalle, pelinjohtajan tekemän hahmon tulee olla selkeä kokonaisuus, jonka keskeisimmät ominaisuudet ja idea voidaan tiivistää pariin lauseeseen.

Uusinta aaltoa pöytäroolipelaamisessa edustaa yhteinen (tai kollektiivinen) hahmonluonti. Siinä pelaajahahmot rakennetaan pelaajien ja pelinjohtajan avoimena yhteistyönä. Tämä mahdollistaa sen, että jokainen pelaaja osallistuu jokaisen hahmon luomistyöhön - näin hahmot verkostoituvat sosiaalisesti ja hahmojen taustat limittyvät toisiinsa. Yhteisen hahmohistorian luominen lisää myös me-henkeä ja yhteisöllisyyttä, millä on hahmoryhmää (Party) tiivistävä vaikutus.

Yhteisen hahmonluonnin ollessa verraten tuntematon käsite, lienee esimerkki paikallaan. Lainaan nimimerkkiä "Taustavoima" Majatalo.org-foorumilta.

Ryhmässä on mahdollista heittää ilmoille ideoita, saada niistä nopeaa palautetta ja punoa hahmoja paremmin yhteen. P1: "Ahaa, sä olet ollut lapsuudessa yksityiskoulussa. Se sopis oikeastaan munkin konseptiin. Mitä jos me ollaan oltu samassa koulussa?" P2: "Joo, hyvä idis. Mutta ollaanks me oltu kavereita, kilpailijoita, eri porukoissa vai mitä?" P3: "Mun hahmoon ei kyllä yksityiskoulu sovi, se kävi kunnallista. Ja luultavasti halveksi tuollaisia kermaperseitä... Siitä tulee hauskaa, kun nää hahmot myöhemmin työskentelee yhdessä."

Vaikka yhteisessä hahmonluonnissa työskennelläänkin yhdessä, ei se tarkoita sitä, että jokainen pelaaja tietää kaiken muista hahmoista. Yhteistyössä oleellisen erottaminen toisarvoisesta korostuu - kaikkea ei kannata jakaa muiden kanssa.

Ps. Kannattaa tutustua Roolipelaajan foorumin keskusteluun verkostopohjaisesta hahmonluonnista, jossa luodaan myös ei-pelaajahahmoja yhteisesti.