Roolipelin kauhu

Peliporukkamme koki toissa päivänä jotakin monessa suhteessa uutta: kokeilimme one shot kauhuskenaariota, kerronnaltaan erikoista selviytymispeliä, josta selvinnyt ei yksikään hahmo. Roolipelaajassa julkaistu Zombeja! Ovella! -roolipeliharjoitus ei jättänyt pelaajia kylmäksi - hahmojen kuolema pelin päätteeksi oli, paitsi hahmoille itselleen, myös hyperventiloiville pelaajille odotettu helpotus. Zombien vetovoima klassisena kauhuelementtinä tuli jälleen todistettua, mutta mitä mikropelistä todella jäi käteen? Tuliko kauhu genrenä kulutettua kerralla loppuun, vai onko se mahdollisesti tulevaisuuden tyylilaji?

Idea skenaarion pelaamiseen syntyi, kun osa pelaajista estyi saapumasta paikalle, ja käynnissä olevan kampanjamme pelaaminen ei ollut mahdollista. Koska kukaan ei ollut halukas ottamaan harteilleen uuden pelin johtamisen taakkaa, oli keksittävä jotain muuta. Kuin tilauksesta Roolipelaajan valmisseikkailu muistui Joonaksen mieleen.

Peliporukkamme kokoontui pöydän ääreen ja uutta peliä alettiin tarkastella uteliaina. Zombipeli rakentui yksiakselisesta "pelilaudasta", jolla zombit etenivät asteittain pelihahmoja kohti ja hahmot pyrkivät vastaavasti toiseen suuntaan, turvaan. Pelissä hahmot saattoivat riidellä keskenään, jolloin toinen osapuoli pääsi askeleen lähemmäs turvaa ja toinen tuhoa kohti. Näin ollen loppunsa hahmot kohtasivat yksi kerrallaan. Myös toisen puolesta uhrautuminen ja hahmojen yhteistyö oli pelissä mahdollista.

Yksinkertaista peliä täydensi yhteinen kerronta. Kukin pelaaja sai vuorollaan kertoa zombien ja sivuhahmojen tekemisistä ja tapahtumista yleensä pelinjohtajan tapaan. Lisäksi kukin sai kuvata oman hahmonsa tekemiset. Sääntöjen mukaan pelin aloittajaksi valittiin viimeksi zombileffan nähnyt Juho.

Käytännössä peli oli siis yhteistä tarinankerrontaa. Sinänsä kiinnostava roolipelaamisen muoto sekin. Kerronnan ongelmaksi muodostui kuitenkin liian nopea ja suoraviivainen eteneminen - kauhun syntyminen peliin olisi vaatinut rauhallisempaa kypsyttelyä. Kaikille tuttuja zombeja tuli käsiteltyä laajalti, mörinä kuului ja lima lensi. Pelin tunnelma jäi kuitenkin korkeintaan jännityksen tasolle.

Pelikokemus oli puutteistaan huolimatta antoisa ja roolipeliharjoituksia nähdään varmasti myös tulevaisuudessa. Mini- tai mikropelejä voi lähtökohtaisesti hyödyntää monin eri tavoin; niissä voidaan kätevästi keskittyä yhden teeman, idean tai jäntevän juonen ympärille tai käsitellä jotakin tiettyä tunnelmaa tai ongelmaa. Kertapelit sopivatkin luonteeltaan mainiosti eri pelijärjestelmien tai genrejen kokeilemiseen.

Etenkin kauhu mahdollisuutena on kiinnostava. Vaikka zombien temmellys ei tällä kertaa kauhua juuri tuottanutkaan, olisi genren pariin mukava palata uudestaan. Pelkoa ja epätietoisuutta käsittelevät pelit ammentavat sisältöä suoraan ihmisen perusluonteesta - ihmisen, jolle kaikki tuntematon on pahaa. Näin ollen astetta hienostuneempi Cthulhun kutsu ja vielä kokeilemattomat World of Darkness ja Warhammer Fantasy Roleplay kiehtovat tulevaisuuden haasteina. Jännityksellä odotan, mitä kesä ja tulevat pelit tuovat tullessaan.