Dagonin Kirja on ollut pitkään hiljainen blogi, mitä selittää monet asiat. Kun tekemistä on paljon, on karsittava vähemmän tärkeitä tekemisiä. Viimeisten viikkojen perusteella tärkeämpiä asioita ovat näköjään olleet talousopin tentti, joulutyöt kirjakaupassa, lepääminen ja joulunvietto ja etenkin viime päivinä roolipelikampanjan suunnittelu.
Hiljainen blogi on kuin sanomalehti, joka ei ilmestykään postilaatikkoon joka aamu.
Yksi syy ääneni himmenemiseen on kuitenkin kasvavat odotukseni tulevan vuoden tapahtumilta. Sain nimittäin roolin eräässä larpissa.
Vanhana roolipelaajana en voi kuitenkaan olla täysin tyytyväinen. Pelinjohtajat nimittäin, suuressa viisaudessaan, antoivat minulle roolin skeptikkona, toisinajattelijana, jonka ajatukset lopulta kuluttavat hänet loppuun. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan roolihahmoni on alakynnessä.
Kokeneemmat larppaajat sanovat, että kukin saa kyllä muuttaa omaa rooliaan, jos ei ole siihen tyytyväinen. Epäuskoisena mykistyn sen kuullessani.
Hiljainen blogi on kuin sanomalehti, joka ei ilmestykään postilaatikkoon joka aamu.
Yksi syy ääneni himmenemiseen on kuitenkin kasvavat odotukseni tulevan vuoden tapahtumilta. Sain nimittäin roolin eräässä larpissa.
Vanhana roolipelaajana en voi kuitenkaan olla täysin tyytyväinen. Pelinjohtajat nimittäin, suuressa viisaudessaan, antoivat minulle roolin skeptikkona, toisinajattelijana, jonka ajatukset lopulta kuluttavat hänet loppuun. Fyysisiltä ominaisuuksiltaan roolihahmoni on alakynnessä.
Kokeneemmat larppaajat sanovat, että kukin saa kyllä muuttaa omaa rooliaan, jos ei ole siihen tyytyväinen. Epäuskoisena mykistyn sen kuullessani.
Viimeiset päivät ennen pian kohtaamaani Larppien Larppia olen käyttänyt 1300-luvun Ravennaan sijoittuvan roolipelikampanjan suunnitteluun, mikä on tehnyt minut ylen iloiseksi. Fantasiamaailmoissa liitely onkin terapeuttista todellisuuden pakoa - eihän sen näin pitänyt olla?
- R
- R
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti