Siirtomaaherran ylpeys

Tänään mieltäni eniten askarruttava kysymys on, kuinka olla hyvä siirtomaaisäntä.

Rakentaako tuotantolaitoksia ja rakennuksia San Juaniin vai valvoako kahvi- ja tupakkaviljelyksiä plantaaseilla? Kun valmiita tuotteita lopulta syntyy, tulisiko ne myydä markkinoilla kovaan hintaan vai laivata takaisin Vanhaan maailmaan. Miten priorisoida, kun uudisasukkaat eivät yksinkertaisesti riitä joka paikkaan.

Jälleen on strategeille kysyntää! Lautapelikokoelmani nimittäin karttui eilen varsinaisella helmellä hankintani osuttua Andreas Seyfarthin (Manhattan) klassikkoon Puerto Rico. Pelin idea on kehittää Puerto Ricon saaren elinkeinoelämää mahdollisimman tuottavaan suuntaan kilvan muiden pelaajien kanssa. Tarkoitus on kehittää saarta tavalla, joka hyödyttää mahdollisimman paljon itseä kuitenkaan auttamatta samalla muita.

Yhden pelikerran jälkeen voin sanoa olevani koukussa tähän mainioon peliin, enkä malta odottaa pääseväni taas pelaamaan. Pelin säännöt ovat laajat, mutta hyvin johdonmukaiset, ja ne oppii yhden pelikerran aikana.

Vaikka tyttöystäväni on edelleen strategi (hävisin 44-30!), peräänkuulutan muita siirtomaaherroja liittymään seuraani ja kokeilemaan tätä ilmiömäistä harrastajapelien huipputuotetta.

Roolipelien ohella lautapelit ovat erinomainen ajanviete niin gamistin kuin sosiaalisen pelaajan näkökulmasta. Oleellinen ero roolipeleihin syntyy harrastuksen (hieman paremmasta) salonkikelpoisuudesta ja potentiaalista integroida kauniimpi sukupuoli mukaan harrastustoimintaan.