Aikaisemmassa Dagonin Kirjan jutussa Jontus valotti havainnollisesti ajattelutapaa, jolle roolipelisuunnittelu peliporukassamme nykyään vahvasti perustuu. Kyse on siirtymisestä vanhasta pelinjohtamisesta uuteen pelinjohtajuuteen, jossa vastuu ja vapaudet jaetaan uudelleen. Referoin vielä lyhyesti Jontuksen kirjoitusta osoittaakseni eron vanhan ja uuden ajattelun välillä ja pohjustaakseni omia lisäyksiäni tähän viitekehykseen. Lopuksi esitän erään sovelluksen, toimitusjohtajamallin, jonka taustalla uuden pelinjohtajuuden ajattelutapa on vaikuttanut.
VANHA PELINJOHTAMINEN
Jokainen peliporukkamme jäsen varmasti muistaa ainakin suurin piirtein, millaista oli roolipelata harrastuksemme alkutaipaleella. Vaikka poikkeuksiakin esiintyi, oli pelinjohtamisen filosofia enemmän tai vähemmän vanhan pelinjohtamisen mukaista. Tämä on sinänsä hyvin luontevaa, sillä alkuaikoina ahkerasti pelaamamme pelit, kuten Dungeons & Dragons, tuntuivat tukevan sanotunlaista ajattelua. Vanha pelinjohtaminen nojautuu ainakin seuraaville periaatteille:
Pelinjohtajakeskeisyys. Pelinjohtaja on vanhassa ajattelussa porukan keskeisin henkilö, vallankäyttäjä ja vastuunkantaja. Johtajuus samaistetaan johtajaan, joka vastaa kaikista johtamistoiminnoista. Pelinjohtajalla on vastuu pelikertojen järjestämisestä, pelisuunnittelusta ja pelinjohtamisesta − pelinjohtaja on elokuvatermein oman pelinsä ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja. Pelinjohtajan rooli on raskas, mutta parhaimmillaan palkitseva. Johtaja toteuttaa omia taiteellisia näkemyksiään ja saa suurimman kunnian onnistuneesta kampanjasta. Pelitilanteessa pelinjohtaja on puhteenjohtaja, jolla on auktoriteettia, sekä ylin tuomari, joka ratkaisee kiistakysymykset. Peli on johtajan hallinnassa, ja johtajalla on oikeus kuljettaa peliä oman visionsa mukaiseen suuntaan (pelaajilla velvollisuus seurata johtajan suunnitelmaa).
Ratakiskot ja juoni lähtökohtana. Vanhassa ajattelussa roolipelikampanja muistuttaa enemmän tai vähemmän näytelmän käsikirjoitusta. On olemassa ainakin pääpiirteittäin ennalta määrätty juoni, pelinjohtajan suunnitelma. Pelinjohtaja kuljettaa pelaajahahmoja kohtauksesta toiseen ilman, että hahmojen valinnoilla olisi tosiasiallista vaikutusta juonen etenemiseen. Peli etenee kuin ratakiskoilla. Sami Koposen kirjoitus havainnollistaa hyvin vanhan pelinjohtamisen tätä puolta:
Vaaralliset vedet -kampanja on edennyt pelinjohtajan johdolla. Skenaariosuunnittelussa olen päättänyt etukäteen, millaisia kohtauksia pelissä tulee esiintymään. Aarrekartta päätyy seikkailijoiden käsiin; seikkailijat lähtevät merille takaa-ajajiensa nenän edestä; seikkailijat joutuvat meritaisteluun; seuraa merihirviön hyökkäys ja haaksirikkoutuminen Kuolleiden saarelle; seikkailijat päätyvät Kuninkaan luo; seikkailijat pääsevät lähtemään saarelta tehtyään sopimuksen Kuninkaan kanssa – mikään näistä juonenkäänteistä ei tapahtunut pelaajien valinnan tuloksena. Muutaman kerran minulla on ollut kaksi eri ratkaisutapaa, jolla kohtauksesta päästään seuraavaan. Kerran näytti siltä, että pelaajat eivät suostu seuraamaan kiskoja. Loppujen lopuksi kaikki on kuitenkin sujunut pelinjohtajan etukäteen laatiman käsikirjoituksen mukaisesti.
Pelaajan toiminta hahmon kautta (rajoitettu vaikuttaminen peliin). Kolmas periaate vanhassa ajattelussa on pelaajan toiminnan samaistaminen hahmon toimintaan. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että pelaajan ei odoteta panostavan peliin niinkään pelaajan ominaisuudessa vaan ainoastaan hahmonsa kautta: pelaajan vaikutusmahdollisuudet pelkistyvät hahmon roolipelaamiseen ja hahmon tekemiin valintoihin. Äärimmilleen vietynä pelaaja ei voi vaikuttaa edes tämän vertaa, vaan valintatilanteet on poistettu kokonaan, jolloin jäljelle jää vain roolipelaaminen reagoivana toimintana. Koponen jatkaa aiheesta:
Kun pelinjohtaja tekee valinnat, kampanja on olosuhteiden armoilla olemista. En siis niinkään ole luottanut siihen, että pelaajat tekisivät tietyn ratkaisun, vaan olen poistanut heiltä valinnanvapauden kokonaan. Heillä ei ole ollut muuta vaihtoehtoja kuin kohdata tuleva. Itse tilanteessa taas ratkaisuvaihtoehdot ovat olleet rajattuja, tarvittaessa myös keinotekoisesti. Esimerkiksi Kuolleiden saarella pelaajilla ei yksinkertaisesti ollut mitään muuta mahdollisuutta päästä pois saarelta kuin mennä asioimaan Kuninkaan kanssa. Tällainen pelinjohtamistyyli on uskoakseni hyvin perinteinen roolipelikulttuurissamme. Pelinjohtaja on taiteilja, joka esittää pelaajille hienoimmat keksintönsä. Pelaajat puolestaan nauttivat pelinjohtajan show’sta.
Pelaajien vaikutusmahdollisuudet pelin tapahtumiin, pelisuunnitteluun ja hahmojensa valintoihin ovat siis rajoitetut tai olemattomat, jolloin pelaajan osaksi jää pelinjohtajan järjestämän show'n ihastelu. Pelaajan rooli on helppo − ei se ota jos ei annakaan.
UUSI PELINJOHTAJUUS
Vuosien varrella pelaamamme pelit ja peliporukan intressit ovat kehittyneet, millä on ollut vaikutuksensa myös siihen, mitä pelaamiselta ja pelinjohtajuudelta odotetaan. Ymmärrys siitä, mistä roolipelaamisessa pohjimmiltaan on kyse, on lisääntynyt, ja tarve pelitapojen kehittämiselle on sen myötä tullut ajankohtaiseksi. Nykyisen käsityksen mukaista ajattelua pelinjohtamisesta voidaan tarkastella seuraavien käsitteiden avulla:
Pelaajakeskeisyys. Merkittävä havainto pelinjohtamisen alueella on huomata pelaajan kokonaisvaltainen merkitys roolipelaamiselle: pelaaja on paitsi asiakas ja arvioija myös tuottaja, tekijä ja suunnittelija. Roolipelikokemuksen parantamisessa erityisen tärkeää on huomata pelaajan roolin monitahoisuus: pelaaja ei ole PJ:n pelinappula tämän suunnittelemassa maailmassa ja juonessa, vaan aktiivinen, oma-aloitteinen toimija, joka kantaa osaltaan vastuuta pelin toteuttamisesta. Palataan vielä lyhyesti pelaajan eri rooleihin.
Asiakkuudella tarkoitan sitä, että pelaaja on roolipelin loppukäyttäjä, kuluttaja ja hyödyn kokija. Roolipelaaminen pitäisi suunnitella pelaajan tarpeiden tyydyttämiseksi eikä esimerkiksi pelinjohtajan henkilökohtaisten ambitioiden koealustaksi. Pelaaja on se taho, joka arvioi pelin laatua ja onnistumista. Asiakasnäkökulma tulisi huomioida koko roolipelaamisen prosessissa alkaen kampanjan ideoinnista ja päätyen sen toteutukseen ja lopetukseen loppupalautteineen.
Toisaalta pelaajakeskeisyyden on oltava osa myös pelin tuottamisessa. On pelaajan oman intressin mukaista osallistua pelin tuottamiseen usealla osa-alueella: ideoinnissa ja pelattavan pelin valinnassa, varsinaisessa peli- ja kampanjasuunnittelussa, pelikertojen toteuttamisessa ja tuottamisessa sekä myös pelikampanjan loppuunsaattamisessa.
Vapaus toiminnan lähtökohtana. Kun vanha pelinjohtaminen perustui oletukselle siitä, että pelissä on juoni, jota noudatetaan, uudessa pelinjohtajuudessa tämä oletus hylätään. Peruste juoninormatiivisuudesta luopumiselle on vahva ja testattu oletus, että pelaajien valinnanvapaus synnyttää mielenkiintoisempia pelikokemuksia kuin pelinjohtajan valmisteleman juonen seuraaminen. Esimerkiksi pitkäaikainen Praedor-kampanjamme on perustunut vahvasti pelaajien ja hahmojen toimintavapaudelle ja valintojen aidon vaikuttavuuden periaatteelle, mitä voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä syistä kampanjan onnistumiselle. Vapaus tarkoittaa toisaalta mahdollisimman laajaa toimintavapautta pelaajahahmoille ja toisaalta myös pelaajille näiden toteuttaessa omia intressejään hahmojensa välityksellä ja muuten pelin tuottamisessa.
Pelaajan kokonaisvaltainen panostaminen. Vanhan pelinjohtamisen näkemys pelaajan osallistumisesta voidaan typistää hahmon kautta toimimiseen. Uudessa pelinjohtajuudessa pelaajan rooli on huomattavasti kokonaisvaltaisempi. Tämä tarkoittaa ensinnäkin sitä, että pelaajan toimenkuva on laajempi (ks. edellä esitetty). Toisaalta, pelaajalla on entistä suurempi vastuu pelikokemuksestaan, mikä on luonnollinen seuraus vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisestä. Pelaajan mahdollisuuksia osallistua peliin onkin syytä kartoittaa mahdollisimman laajasti. Pelaajat voivat ottaa vastuulleen erilaisia perinteisesti pelinjohtajan tehtäviksi miellettyjä toimintoja - kyse on siis pelinjohtamistoiminnon hajauttamisesta peliporukan kesken. Mahdollisia hajautettavia tehtäviä voidaan keksiä lukuisia aina pelipaikan ja puitteiden järjestämisestä ei-pelaajahahmojen pelaamiseen. Seuraavaksi paneudutaan tähän aiheeseen.
TOIMITUSJOHTAJAMALLI
Jos pelinjohtajan tehtävät ja pelinjohtajuus voidaan hajauttaa peliporukan kesken, miten tämä sitten tulisi toteuttaa? On selvää, että mielivaltainen tehtävienjako voi johtaa tilanteeseen, jossa pelaajien ja pelinjohtajien roolit, valta ja vastuu ovat epäselvät, ja pelaaminen käy vaikeaksi tai jopa mahdottomaksi. Tästä syystä esitän yhden sovellutuksen, toimitusjohtajamallin, konkreettiseksi esimerkiksi siitä, miten uuden pelinjohtajuuden ajattelutapaa voidaan käytännössä hyödyntää.
Nimensä mukaisesti toimitusjohtajamalli perustuu ajatukselle yrityksen toimitusjohtajan ja hallituksen vallan ja vastuunjaosta. Pyrin selittämään hallintomallin siten, että sen keskeinen idea tulisi ymmärrettäväksi ilman, että lukijan täytyy tutustua osakeyhtiölakiin ja yrityksen hallintoon, jotka ovat ajattelun taustalla.
Yhtiön (tässä: roolipeliporukan) hallinto organisoidaan hallituksen ja toimitusjohtajan toimielimien varaan. Hallitus (tässä: pelaajat) vastaa tärkeimmistä, taktisista ja strategisista päätöksistä ja antaa toimeksiantoja toimitusjohtajalle. Hallituksen jäsenillä (pelaajilla) voi olla myös nimettyjä, erityisiä tehtäviä. Toimitusjohtaja (PJ) vastaa hallituksen päätösten toteuttamisesta, ja voi tehdä itsenäisesti merkitykseltään pieniä tai keskisuuria operatiivisia päätöksiä (yleistoimivalta). Hallitus on hierarkkisesti toimitusjohtajan yläpuolella.
Mallin keskeinen idea on jakaa roolipelaaminen peliä koskevaan (strategiseen) päätöksentekoon ja pelin (operatiiviseen) toteutukseen. Molemmissa toiminnoissa ovat mukana sekä PJ että pelaajat.
Päätöksenteko. Päätöksenteolla viitataan pelin suunnittelun ja ideoinnin kannalta keskeisiin, strategisiin päätöksiin. Mikä on pelikampanjan idea ja agenda? Mitä teemoja pelissä käsitellään? Kuinka pitkä kampanjasta tulee ja millä aikataululla sitä pelataan? Nämä ovat esimerkkejä perustavan tasoisista kysymyksistä, jotka on ratkaistava yhteisesti.
Toimitusjohtajamallissa näiden kysymysten ratkaisemisessa pelaajilla on keskeinen merkitys. Pelaajista koostuva "hallitus" on vastuussa pelisuunnittelun ydinkysymyksistä. Myös "toimitusjohtajan" panos suunnittelulle voi olla merkittävä, mutta "hallituksen" tehtävä on ohjata suunnittelun suuntaa. Strategisen tason päätöksenteko painottuu ajallisesti pelikampanjan alkuvaiheisiin.
Käytännössä "hallitus" käyttää valtaansa strategisten kysymysten päätöksenteossa kokoontumalla yhteen "hallituksen kokoukseen". Koska hallituksen päätöksenteossa on kyse kauaskantoisten päätösten ja keskeisten linjanvetojen tekemisestä, kokouksia on oletettavasti verraten harvoin, esimerkiksi pelikampanjan suunnittelun yhteydessä (ennen kampanjan aloittamista) ja kampanjan puolivälissä (valittujen linjausten tarkistaminen). Toimitusjohtajamalli ei sinänsä ota kantaa siihen, miten usein pelaajien kollektiivin, hallituksen, tulisi käyttää valtaansa peliporukan johtamisessa.
Pelinjohtajan rooli päätöksenteossa on esitellä erilaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja, joiden pohjalta hallitus voi tehdä päätöksen. Päätöksenteon yhteydessä pelinjohtajan on siten omaksuttava esittelijän rooli päällikön roolin sijaan - pelin toteutusvaiheessa PJ taas voi käyttää jonkin verran enemmän valtaa.
Pelin toteutus. Pelaajien vaikutusmahdollisuudet eivät rajoitu kuitenkaan vain päätöksentekoon osallistumiseen. Hallituksen tehtävä on määritellä toimitusjohtajan (PJ:n) tehtävät ja toimivalta. Sen lisäksi hallitus voi päättää, että jotkut (esimerkiksi normaalisti pelinjohtajalle kuuluvat) tehtävät siirretään erikseen nimettyjen toimihenkilöiden vastuulle määräajaksi tai toistaiseksi. Toimihenkilöt ovat pelaajia. Toimihenkilöiden hyödyntäminen mahdollistaa tasaisemman työnjaon pelaajien ja pelinjohtajan välillä ja lisää pelaajien osallisuutta pelin toteuttamisessa.
Toimitusjohtajamalli ei ota kantaa siihen, millaisia tehtäviä toimihenkilöille voidaan osoittaa. Tehtävät voivat olla luonteeltaan ainakin teknisiä (peliajoista sopimisen koordinointi, pelipaikan järjestäminen, ruokahuolto, taustamusiikin hankinta yms.) tai pelisisältöihin liittyviä (yksilöityjä suunnittelu- tai muita tehtäviä, esimerkiksi tiettyjen NPC-hahmojen pelaaminen).
Pelin toteutusvaiheessa pelinjohtajan tulee (hallituksen strategisia linjauksia noudattaen) vastata pelin käytännön toteuttamisesta. Käytännössä pelinjohtajan rooli voi olla hyvin lähellä perinteistä roolia (PJ vastaa kaikesta ja tekee keskeiset päätökset itse), mutta tämä ei ole välttämätöntä. Myös toteutusvaiheessa pelaajilla voi olla merkittäviä tehtäviä, ja niiden kautta huomattavia vaikutusmahdollisuuksia, mikä rajoittaa PJ:n merkitystä pelikokemuksen kokonaisuuden kannalta.
Oheinen kaavio osoittaa pelaajien kaksoisroolin peliporukan jäseninä.
 |
| Toimitusjohtajamallin mukaiset roolit |
Mitä hyötyä on toimitusjohtajamallista?
On välttämätöntä pysähtyä pohtimaan, mitä lisäarvoa toimitusjohtajamalli oikeastaan tuo peliporukan toimintaan. On tärkeää huomata, että kyseessä on formaali hallintomalli, jonka puitteissa peliporukan toiminta voidaan organisoida. Malli ei ota mitään kantaa pelisisältöihin liittyviin kysymyksiin, mutta se tarjoaa mekanismeja, joiden avulla peliporukka voi toimia dynaamisesti ja demokraattisesti. Oletan, että mallin käyttöönottamisesta on seuraavia hyötyjä:
- Pelaajien vaikutusmahdollisuudet lisääntyvät ja kohdistuvat uusille alueille, mikä lisää pelaajien valtaa ja vastuuta
- PJ:n tehtävät ja rooli voidaan joka pelin (tai kampanjan) yhteydessä arvioida erikseen, jolloin ne ovat aina tarkoituksenmukaiset ja peliin sopivat
- Pelinjohtajan (usein liian suuri) työtaakka kevenee samassa suhteessa, kun pelaajien osallisuus lisääntyy
- Ns. vapaamatkustaminen ongelma (tilanne, jossa pelaajien panokset ovat minimaalisia ja pelinjohtaja tuottaa koko pelin) poistuu.
- Pelaajat ymmärtävät oman panoksensa merkityksen pelin kokonaisuudelle
- Pelaajien laajempi osallisuus lisää myös pelinjohtajan yleistä arvostusta. Kun pelaajat lisäävät panostustaan pelin tuottamiseen, panostamista yleisesti aletaan arvostaa, mikä johtaa myös pelinjohtajan panostuksen arvostamiseen.
- Pelaajat ovat tyytyväisempiä peliin, kun he ovat voineet osallistua sen sisältöjen suunnitteluun. Ongelmatilanne, jossa PJ tuottaa pelejä, joista vain hän itse (mutta ei pelaajat eli pelin loppukäyttäjät) on kiinnostunut, katoaa.
Mitä seuraavaksi?
Tässä tekstissä ei otettu juurikaan kantaa siihen, millaisia asioita hallitus voi päätöksenteossaan käsitellä. Tätä olen kuitenkin pohtinut yhdessä Jontuksen kanssa, ja toivonkin, että hän jatkaa aiheesta esittämällä niitä seikkoja, joita pelisuunnittelussa (päätöksenteossa) voidaan yhteisesti ratkaista. Tässä esitetty malli toimikoon runkona, jonka merkitys avautuu sen saadessa arvoistaan sisältöä.
Heitän kommenttia näin peliporukan uuden pelaajan näkökulmasta.
VastaaPoistaTuolla mainitaankin, että kyseessä on hyvin formaalisti esitetty malli, kuinka jutun voi organisoida. Hyvin virallisen näköinen ja kuuloinen teksti sai minut aluksi hieman varautuneeksi. Kun sitten katsoin vähän tekstin ohi, niin kyllä minä ainakin omalta osaltani tuon tekstin idean ja tavoitteet - niin kuin minä ne siis näen ja tulkitsen - allekirjoitan.
Minä tulkitsin tämän niin, että nämä ovat yleisiä sopimuksia, jotka on itse tullut aika usein hoidettu luottaen hiljaiseen yhteisymmärrykseen ja uskoon, että ollaan samalla aaltopituudella. No, tuolla uskolla on saatu monenlaista menestystä, että ehkä se asioiden kirjoittaminen ylös ja kaikille hyväksyttäväksi voisi olla ihan hyvä juttu...
Tuolta teksistä osui silmiini erityisesti kaksi kohtaa, juonivetoisuuden "hylkääminen" sekä selkeiden teemojen ja rajojen ottaminen peliin. Näitä on tullut viime aikoina pohdittua, ja tällä hetkellä komppaan tekstistä löytyneitä näkemyksiä.
Ennen tuli pj:nä vedettyä aika pj-johtoista peliä tarkalla käsikirjoituksella. Tuli usein suuniteltua juttuja niin, että "miltä tämä näyttäisi kirjan sivuilla" tai "elokuvateatterin ruudulla". Eihän ne oletukset kuitenkaan koskaan osuneet täysin sitten pelitilanteen realiteetteihin, ja paljon hyvää peleistä jäi ymmärtämättä, kun harmitti se, ettei oma juoni ja hienot kohtaukset toteutuneetkaan. Tästä olen jo pitkään pyrkinyt kuitenkin pois vaihtelevalla menestyksellä.
Joku on joskus jossain sanonut ropettamisesta niin, että jos haluaa lukea kirjoja, niin kannattaa lukea kirjoja, eikä pelata roolipelejä. Tämän totuuden ymmärtäminen vei aikansa - kyseessä on kuitenkin kaksi aika erilaista väylää tuottaa juttuja ja elämyksiä.
Toinen on tuo kaikkien ymmärtämien ja allekirjoittamien tiukkojen teemojen tärkeys. Kyllä siinä tulee karaistuneemmallekin miehelle turhautumisen kyynel silmäkulmaan, kun pj vetää Tulen ja jään laulun tapaista armotonta juonittelua ja pelaaja uskoo pelaavansa sankarivetoista kampanjaa. Ennen tuli suunniteltua pelejä aika löyhällä teemoituksella, eikä se teemojen määritteleminen vieläkään tiukkaa ole. Kuitenkin se olennaisin koukku on tullut todettua loppujen lopuksi aika tärkeäksi - edes jotain, johon tarttua.
Enpä tiedä, tuoko tämä kommentti hirveästi mitään uutta sisältöä tuohon itse tekstiin. Lähinnä taisi tulla kirjoitettua vain pitkä "olen samaa mieltä mainitsemistani asisoita" -ilmoitus. Mutta hei: olen samaa mieltä noista mainitsemistani asioista.
Kiitos kommentista! Siitä näkyy, että ymmärsit kyllä täysin, mitä tarkoitin, vaikka alkuperäinen teksti olikin sekava ja vähän kökkö. Mainitsemasi esimerkki pj:n ja pelaajien intressien kohtaamattomuudesta kuvaa myös hyvin tätä ongelmakenttää.
VastaaPoistaOn totta, että toimitusjohtajamalli on hyvin formaali, ja tämä on ihan tarkoituksellistakin. Rinnastuksilla yhtiön hallintomalliin haettiin sitä, että lukija oivaltaisi, että lähes kaikilla yhteiskuntamme osa-alueilla hyvin toimivaa vallan ja johtajuuden jakoa hallituksen ja toimarin välillä voi hyödyntää myös tässä yhteydessä. Kyseessä on lähes universaali tapa organisoida hallintoa, ja tässä on yritetty poimia rusinat pullasta ja miettiä, mitä voimme tästä mallista oppia. Muodollisuutta ei tässä pidä tulkita siten, että kokouksissa pönöttämistä ja paperinpyörittelyä pitäisi tuoda osaksi roolipelaamista, vaan siten, että on tarkoituksenmukaista sopia tietyistä asioista eksplisiittisesti sen sijaan, että noudatettaisiin "hiljaista sopimusta" tai "perinteitä". TJ-mallin soveltaminen käytännössä voi olla hyvinkin epämuodollista, kunhan perusasetelma vallan ja vastuun jaosta pysyisi kirkkaana mielessä.
Teksini on hieman vaikealukuinen siksi, että aloitin sen jo kesällä 2011, ja lisäsin siihen tuon toimitusjohtajamallin joulukuussa. Nyt vasta sain aikaiseksi kirjoittaa jutun loppuun. Jälkikäteen ajatellen vanha pelinjohtaminen - uusi pelinjohtajuus -ajattelu ei välttämättä liity mitenkään tj-malliin, koska mallia voi soveltaa riippumatta siitä, miten asian näkee. Aivan hyvin voivat pelaajat TJ-mallissa valtuuttaa pelinjohtajan tekemään ratakiskopelin, jos näin haluavat, joten malli on tämänkin suhteen neutraali. Mutta kun nyt ovat samassa tekstissä kaikki, niin olkoon.
Kuitenkin tärkeintä on, että asian pääpointti välittyisi. TJ-mallin tarkoitus on saada pelaajien voimavarat paremmin hyödynnettyä osana pelisuunnittelua ja pelin toteuttamista. Samalla vältetään ongelma, jossa pelinjohtaja ei (järjestelmään sisäänrakennetun virheen johdosta) saa selville pelaajien intressejä eikä toisaalta pysty vastaamaan niihin oman rajallisen kykynsä johdosta.
Koitetaan saada artikkelin jatkoksi vielä pohdintaa siitä, minkälaisia asioita pelisuunnittelussa olisi mielekästä tuoda kollektiivin eteen. Kenties myöhemmin saadaan myös kokemuksia mallin soveltamisesta (ei kuitenkaan tulossa Patriisiin)...
Kyllä vain, kyllä vain. Luulen, että tällainen systeemi voisi kyllä palvella pelien "onnistumista" ja palkitsevuutta. Sietää tätä ainakin kokeilla!
VastaaPoistaMukava nähdä, että muutkin soveltavat muiden alojen tietämystään roolipeliteoriaan! Itse olen poiminut ajatuksia pelaamiseen mm. pedagogiasta.
VastaaPoistaMitä itse teoriaan tulee, niin siitä on paha olla eri mieltä. Kyllähän se hienoa on, jos koko peliporukka on samalla sivulla siitä, mitä & miten on tarkoitus pelata ja osallistuu aktiivisesti pelin valmisteluihin. Käytännön toteutus kuitenkin riippuu paljon pelaajista: voi hyvin olla, että he eivät (syystä tai toisesta) haluakaan osallistua pelin päätöksentekoon. Ainakin oman kokemukseni mukaan pelaajille ei tunnu olevan ihan hirveästi väliä sillä, mitä peliä pelataan tai voi olla, ettei heillä ole samanlaista asiantuntemusta kuin PJ:llä, että he voisivat edes tehdä kovin valistuneita päätöksiä asian suhteen.
Kovasti siis peliporukasta riippuvaista tämä; jos se toimii teille, hyvä, mutta pientä malttia ennen kuin julistatte "uuden tavan" olevan hyödyksi myös "klassiseen" tyyliin mieltyneille. Hienointa kuitenkin on, että kehitätte näitä uusia ajatuksia ja julkistatte niitä muidenkin pohdittaviksi.
Kiitos, Sami, kommentista ja mielenkiinnosta tekstiä kohtaan!
PoistaTämän, kuten muidenkin Dagonin teoreettisten bloggausten taustalla on keskusteluni Jontuksen kanssa. Olemme molemmat johtamiskorkeakoulun opiskelijoita, joten vaikutteiden lähdettä ei tarvitse etsiä kaukaa.
Vanha pelinjohtaminen - uusi pelinjohtajuus -asetelmaan yritin tuoda näkemystä siitä, että (ryhmän) itseohjautuvuus, (osittain) hajautettu johtaminen ja vaikutusmahdollisuuksien lisääntyminen lisää tyytyväisyyttä harrastustoimintaan. Kyse on pitkälti vallan ja vapauksien uudelleenjaosta. Olen myös työelämässä nähnyt tällaisten johtamiskäytäntöjen lisäävän tyytyväisyyttä työhön.
Kahtiajaon vanhaan ja uuteen tapaan voi tietysti kyseenalaistaa, ja teen sen mielelläni itsekin: peliporukkamme (kuten tuskin mikään muukaan) ei ole koskaan noudattanut mitään eksplisiittistä ropefilosofiaa tai -teoriaa käytännön toiminnassaan. Toimintatavat ovat kuitenkin hitaasti vuosien varrella muuttuneet, ja uusi pelinjohtajuus kuvaa sellaista, mihin tämä muutosprosessi kenties tulevaisuudessa johtaa.
Tekstin ehkä suurin puute on se, että se arvottaa uuden tavan vanhaa paremmaksi. Tästä ei ole mitään näyttöä, vaan kyse on puhtaasta oletuksesta. Itse arvioin, että peliporukkamme toimintavat ovat jossakin vanhan ja uuden pelinjohtamisen välimaastossa, ja että tähän pisteeseen siirtyminen puhtaasti vanhanmallisesta pelinjohtamisesta on ollut positiivista kehitystä. Uskon myös, että tästä vallitsee peliporukassamme konsensus. Tämän pohjalta uskaltauduin spekuloimaan, että kehityksen jatkuessa kohti uuden pelinjohtajuuden mallia, kokemukset ovat edelleen parempia ja parempia.
Tiedostan kyllä, että pelitavat ovat hyvin porukkasidonnaisia, eikä tarkoitukseni ole esiintyä profeettana ;) Oma kokemuspohjani on myös tässä suhteessa (eri peliporukoista) hyvin rajallinen. Esim. TJ-malli onkin tarkoitettu luomaan mekanismeja, joilla voidaan "korjata" niitä keskeisimpiä puutteita, joita itse olen havainnut oman peliporukkani parissa. Kaikki on kuitenkin vielä teorian tasolla, ja mallin soveltaminen tulevaisuudessa osoittaa teorian arvon.
Olen yhtälailla epävarma sen suhteen, haluavatko kaikki pelaajat osallistua pelin suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tästä on kokemuksia puolesta ja vastaan. Kuitenkin silloin, kun osallisuutta on lisätty, ovat kokemukset olleet kyllä hyviä. Tietysti voidaan epäillä, onko TJ-malliin sisäänrakennettu "osallistumispakko" sitten hyvä vai huono asia.
Juu, itsekin kannatan tuota uudeksi tyyliksi kutsumaasi lähestymistapaa. Tämä voi kuitenkin johtua siitä, että sinä ja minä lähestymme roolipelaamista pelinjohtajan kokemuksesta, joka saattaa olla ratkaisevasti erilainen kuin pelaajan osa. Meistä on kivaa osallistua pelaamiseen monella eri tasolla ja nähdä kun muut osallistuvat. Voi kuitenkin olla, että pelaajan rooliin tottuneet pitävät nimenomaan siitä, että se tarina virtaa ja peli kulkee ilman heidän ponnisteluitaan. Vaikka työelämässä vaikutusvallan ja vastuun lisääminen voivat olla mieltäylentäviä, sama ei välttämättä päde harrastustoimintaan tai viihteestä nauttimiseen.
VastaaPoistaTätä ei siis ratkaista tässä tinkaamalla, mutta tahdon tuoda tämän puolen ilmi, että osaat ottaa sen huomioon kun rupeat ajamaan uutta tyyliä omaan peliporukkaasi. Uudistuksesi saattaa joutua vastatuuleen.